Unen merkitys ja sen eri vaiheet

Unen merkitystä ei voi painottaa tarpeeksi. Se on todella tärkeää monestakin syystä ja huonontunut unenlaatu aiheuttaa paljon poikkeavuuksia kehossa. Itse olen vuosia nukkunut huonosti heräillen useamman kerran yössä ja toisinaan valvonut aamuyöstä unen hävittyä kokonaan. Vasta sen jälkeen, kun aloin nukkumaan paremmin, huomasin miten tärkeää unen laatu on! Kuvittelin nukkuvani hyvin heräilyistä huolimatta, mutta olin todella väärässä ja tämä väärä mielikuva esti minua näkemästä totuutta. Ja kun ymmärsin enemmän unen laadusta ja eri unisykleistä, ymmärsin miksi oloni on ollut ajoittain huono. En tarkoita, että uni ratkaisee kaikki ongelmat, mutta sillä voi olla suuri merkitys oman olotilan kanssa ja sen merkitys korostuu muiden ongelmien ja asioiden kanssa.

Unen merkitystä ja sen laatua voidaan lähteä tutkimaan eri tavoilla, mutta aloitetaan ihan perusteista. Uni on anabolinen (anabolia = rakennusaineenvaihdunta) tila, jonka aikana elimistö rakentaa energiavarastojaan, korjaa kudoksia ja tuottaa proteiineja. Häiriintynyt uni aiheuttaa sen, ettei keho pysty toimimaan normaalilla tavalla eikä palautumista päivästä pääse tapahtumaan.

Unen eri vaiheet

Uni voidaan jakaa kahteen perustyyppiin, REM-uneen (vilkeuni, Rapid-Eye-Movement) ja NREM (non-REM) -uneen. Nämä perustyypit voidaan jaotella vielä viiteen eri vaiheeseen. Näiden vaiheiden kesto ja laatu voivat vaihdella suuresti iästä, terveydentilasta, unihygieniasta ja yksittäisestä nukkujasta riippuen.

Suurin osa unesta on NREM-unta (ortounta), joka voidaan jaotella neljään eri vaiheeseen; 

• Vaihe 1 (kevyt uni)
• Vaihe 2 (varsinainen uni)
• Vaihe 3 (syvä uni)
• Vaihe 4 (syvä uni)

Vaiheet 3 ja 4 voidaan myös luokitella yhdeksi vaiheeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Unen eri vaiheet voidaan tunnistaa toisistaan aivosähkökäyrien eli EGG:n avulla. Unen vaiheista voidaan piirtää kuvaaja, jota kutsutaan hypnogrammiksi.

Vaiheessa 1 tapahtuu siirtymävaihe valveillaolon ja unen välillä ja se kestää tavallisesti 5 - 10 minuuttia. Hengitys hidastuu ja muuttuu säännölliseksi, sydämen lyöntitiheys laskee ja silmät tekevät hitaita pyöriviä liikkeitä. Asentoa saatetaan vaihtaa usein ja herätettäessä henkilö ei välttämättä koe nukkuvansa.

Vaiheessa 2 tapahtuu unen syvempi vaihe, jossa hajanaiset ajatukset ja kuvat risteilevät mielessä. Silmien liikkeet häviävät tavallisesti, lihakset rentoutuvat, keho liikkuu hyvin vähän ja hengitys on rauhallista. Tässä vaiheessa voi jopa nähdä untakin. Tutkmusten mukaan riittävä toisen vaiheen saanti parantaisi motoriikkaa. Tässä vaiheessa olevan nukkujan saa herätettyä vielä helposti. Kesto n. 20 - 30 min.

Vaiheissa 3 ja 4 (delta-unen) aikana sympaattisen hermoston toiminta vähenee ja on vähimmillään. Uni syvenee, sydämen syke ja hengitys hidastuvat entisestään,ruumiinlämpö laskee ja lihakset ovat täysin rentoutuneet. Kasvuhormonin tuotanto alkaa ja kehon korjausmekanismit aktivoituvat. Tämä on syvin unen vaihe, josta herääminen on vaikeinta. Kesto n. 30 - 40 min. Vanhemmilla ihmisillä tämän vaiheen pituus saattaa lyhentyä jopa kuudella minuutilla. Tässä syvimmän unen vaiheessa myös unissakävely on mahdollista.

Vilkeunessa eli REM-unessa aivot ovat valveilla, mutta muu elimistö nukkuu. Tälle unen vaiheelle ovat tyypillisiä lihasjänteyden voimakas väheneminen ja olennainen lamaantuminen. Muita tunnusmerkkejä ovat epäsäännöllinen hengitys, kasvanut sydämen lyöntitiheys ja nopeat silmien liikkeet. Aivojen hapenkulutus kasvaa ja lämmönsäätelymekanismit eivät ole toiminnassa. Tässä unen vaiheessa nähdään eläväntuntuisia, vauhdikkaita unia, mutta unissakävely ei ole mahdollista. Aikuisen ihmisen unisykleissä esiintyy keskimäärin 4-5 vilkeunen jaksoa, joista ensimmäiset ovat kestoltaan n. 10 min ja myöhemmät jopa 30 min pituisia. Vilkeunella on suuri merkitys hermosolujen uusiutumisen kannalta. Vilkeunen puutoksen on todettu aiheuttavan ärtyneisyyttä, uupumusta, muistihäiriöitä ja keskittymiskyvyn huononemista. Kasvuvaiheessa lapset nukkuvat n. 16 tunnin yöunesta noin 50 % REM-unta. REM-uni on tärkeää proseduraalisen muistin eli taitojen kehittymisen ja tunnemuistin sekä mielialan säätelyn kannalta.

Normaalin aikuisen yöunen aikana nukkuja siirtyy vaiheista 1 vaiheeseen 4 ja jälleen takaisin, mutta vaihe 1 korvautuu vilkeunella. Nämä syklit toistuvat yön aikana 4-5 kertaa. Yksi sykli kestää keskimäärin noin 90 minuuttia. Hyvän yöunen kannalta olisi oleellista maksimoida syvän unen (Vaiheet 3 ja 4 = deltauni) määrä. Riittävä uni järjestää muistia uudelleen ja parantaa oppimistuloksia.

Eräässä fysioterapian koulutusohjelman opinnäytetyössä tuotiin esille huonon unen merkitys fibromyalgiaa sairastavilla:

"Toimintakykyä eniten heikentävä oire on uupumus, jota esiintyy lähes kaikilla fibromyalgiaa sairastavilla. Samalla syvä virkistävä deltauni puuttuu, kun taas non-REM-unen aikana on todettavissa niin kutsuttu alfa-delta-poikkeavuus, joka terveilläkin aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön arkuutta ja kipua. Uupumusta saattaa selittää myös huono fyysinen kunto, mahdollinen alavireisyys sekä endokrinologiset ja autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuudet. Myös fibromyalgiaa sairastavien kyky rentouttaa lihaksiaan vaikuttaa alentuneelta."

Huonon unen vaikutukset

Uneen vaikuttavia tekijöitä on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Jokainen meistä reagoi eri tavlla eri tilanteisiin, mutta yleisimpiä uneen vaikuttavia tekijöitä ovat ahdistuneisuus, stressi, , masennus, ylipaino, ravintotottumukset, ikääntyminen, epäsäännölliset työajat, kiire, huoli, henkilösuhdeongelmat tai aikavyöhykkeiden ylitykset. Unen aikana unta voivat haitata unenaikaiset hengityskatkokset (uniapnea), levottomat jalat, yöllinen tai heikentynyt virtsaamistarve, vuoteen kastelu, hampaiden narskuttelu, painajaiset, unissakävely, siirtynyt unirytmi, tupakka, alkoholi, huumeet, kahvi ja muut piristeet tai kivut ja sairaudet.

Unen pituuden keskiarvo on lyhentynyt noin 18 minuutilla viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ja lievän unettomuuden on havaittu lisääntyneen erityisesti työikäisten keskuudessa. Ilmiön taustalla voi olla työperäinen stressi joka on omiaan huonontamaan unta, ja väsymys puolestaan kohottaa stressihormonitasoa. Syntyy univajeen kierre, joka olisi hyvä saada katkaistuksi mahdollisimman pian. Vuorokauden valveillaolo vaikuttaa suorituskykyyn saman verran kuin yhden promillen humala. Tämän lisäksi väsymys vääristää arviota omasta suoriutumisesta esimerkiksi työssä tai liikenteessä.

Tiedetään, että liian vähän tai liian huonosti nukkuvan ihmisen suolistoa ympäröivän eli viskeraalisen rasvan määrä lisääntyy ja vyötärön ympärys kasvaa. Univajeesta kärsivä lihoo. Sama pätee kääntäen. Huonosti nukkuvan on vaikea laihtua ja hallita painoaan, vaikka hän käyttäisi millaista dieettiä tahansa. Univajeen on todettu heikentävän aineenvaihduntaa sekä nälän ja kylläisyyden tunteita säätelevien hormonien toimintaa. Väsyneenä tulee helpommin syötyä epäterveellisesti tai liikaa omaan energiatarpeeseensa nähden. Lisäksi väsyneenä ei tee mieli liikkua, jolloin päivän energiakulutus jää pienemmäksi.

Unen katkonaisuuteen on todettu liittyvän useita erilaisia fysiologisia ilmiöitä, jotka heijastavat elimistön lisääntynyttä stressivastetta. Katkonaista yöunta seuraavana aamuna on todettu suurentuneita veren kortisolipitoisuuksia, syketaajuuden kasvua, verenpaineen nousua ja erilaisia rasva-aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia. Uni on keskeinen tekijä väsymysoireyhtymän ja mahdollisesti myös muiden stressiin liittyvien häiriöiden synnyssä. Stressi ja unen häiriytymisherkkyys voivat olla myös toisiaan vahvistavia mekanismeja.

Unen puute aiheuttaa muutoksia myös immuunivasteeseen. Näyttää siltä, että reaktio on kaksivaiheinen: akuutti unen puute käynnistää immuunivasteen ja saattaa jopa vahvistaa sitä, kun taas krooninen unen puute heikentää sitä. Unen puute lisää sytokiinien määrää ja sytokiinien tuotanto lisääntyy mm. infektioissa ja immuunivasteen aikana, mikä johtaa elimistön puolustusreaktion voimistumiseen. Uni on häiriintynyt myös useissa kroonisissa tulehdussairauksissa, kuten reumassa, fibromyalgiassa ja kroonisessa väsymysoireyhtymässä, mikä voisi selittyä suurentuneiden sytokiinipitoisuuksien kautta. Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä ja kaikkien immuunijärjestelmän solujen erilaistuminen, kasvu ja toiminnallinen säätely on sytokiinien ohjauksen alaista.

Useat epidemiologiset tutkimukset osoittavat lyhyen uniajan ja kroonisen univajeen altistavan metabolisille sairauksille, tyypin 2 diabetekselle, keskivartalolihavuudelle, kolesterolimuutoksille ja kohonneelle verenpaineelle. Erityisesti psyykkisissä sairauksissa näkyy unen ja sairauden vastavuoroinen keskinäinen vaikutus: unen puute altistaa psyyken sairauksille ja toisaalta kaikkiin psyykkisiin sairauksiin liittyy unen muutoksia. On mahdollista, että sairaus ja unen muutokset ruokkivat toisiaan muodostaen pahenevien oireiden noidankehän. Tällaisia sairauksia ovat esim. masennus, ahdistuneisuus tai traumaperäinen stressihäiriö.

Miksi uni on tärkeää? -sivulla on listattu hyvin erilaisia vaikutuksia häiriintyneestä yöunesta:

Aistitoiminnot, kognitiivinen suorituskyky

• tarkkaavaisuus vähenee
• keskittymiskyky, etenkin pitkäaikaissuorituksissa heikkenee
• lyhytaikaismuisti heikkenee
• oppimiskyky heikkenee
• havaintojen tarkkuus heikkenee
• hahmotuskyky heikkenee
• kyky laskutoimituksiin heikkenee
• päättelykyky heikkenee
• ajan taju heikkenee
• aistihairahduksia, illuusioita
• harha-aistimuksia, hallusinaatioita

Psykomotorinen suorituskyky

• koordinaatiokyky heikkenee
• virhesuoritukset yleistyvät
• reaktioaika pitenee
• monimutkaisten toimintojen suorituskyky heikkenee ratkaisevasti
• yksinkertaisten, hyvin harjoitettujen toimintojen suorituskyky säilyy melko hyvin.

Fyysinen suorituskyky ja elimistön toiminta

• keskivartalolihavuus kasvaa
• rasvakudoksen määrä lisääntyy
• aikuisiän diabeteksen riski kasvaa
• kestävyys ja voima säilyvät melko hyvin
• alttius lämpösairauksiin suurenee
• sokerin sietokyky huononee
• infektioiden vastustuskyky heikkenee
• persoonallisuuden piirteet kärjistyvät.

Keinoja hyvään uneen

Vähän hiilihydraatteja (VHH) sisältävä ruokavalio, jossa on vähän nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja, on hyödyksi kaikille unihäiriöistä kärsiville. Selvää näyttöä on, että runsaasti nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävä lounas pahentaa iltapäiväväsymystä. Siksi tulisi välttää syömästä lounaalla jauhoisia perunoita, vaaleaa vehnäleipää ja makeita sokeroituja jälkiruokia. Kokonaan hiilihydraateista luopumista en suosittele, sillä keho tarvitsee niitä toimiakseen. Vaihtamalla vaaleaa jauhoa sisältävät tuotteet kokojyvään auttaa jo paljon. Kasviksia on helppo lisätä ruokavalioon ja jokaisen makuun sopivia vihanneksia löytyy varmasti. Kannattaa panostaa ruuan laatuun enemmän kuin määrään.

Hyvän vireystason ja painonhallinnan osatekijöitä ovat riittävä liikunta ja hyvä fyysinen kunto, nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen erityisesti lounasaikaan ja riittävän pitkä ja hyvälaatuinen uni. Raskasta liikuntaa ei suositella 2-4 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Univaikeuksista kärsivän kannattaa pyrkiä säilyttämään sama unirytmi myös vapaapäivinä. Luo itsellesi selkeät iltarutiinit, jotta keho ja aivot rekisteröivät päivän ja yön eron ja oppivat rauhoittumaan yöunille. Rutiinit kannattaa rakentaa itselle sopiviksi. Makuuhuone on hyvä pitää hiljaisena ja viileänä. Tietokoneen, kännykän, television tai tabletin käyttö kannattaa illalla jättää kokonaan pois, sillä näytöistä heijastuva valo aktivoi aivoja eikä melatoniinia pääse muodostumaan. Itse sorrun tähän liian usein, kun makuuhuoneessa tulee kännykän kautta iltaisin luettua vielä uutiset ennen nukkumaanmenoa.

Unettomuus ei satunnaisesti tulleena ole vaarallinen, mutta pidemmällä aikavälillä se vaikuttaa jo koko kehon toimintaan. Lisää asiaa unettomuudesta löydät esim näistä linkeistä:

• Tietoa unettomuudesta
• Terveyskirjasto: Unettomuus
• Terve.fi: Unettomuus

Lähteet:

Unen arkkitehtuuri

Liikunta fibromyalgian oireiden hallinnassa

Riittävä uni ja painonhallinta

Miksi uni on tärkeää

Unen merkitys sairauksien synnyssä

Biohakkerin käsikirja: Uni

Uutta sytokiineista

Surun käsittelyvaiheet ja hyvästien jättö

Hetki on mennyt edellisestä kirjoituksestani. Syitä siihen löytyy monia enkä lähde niitä tähän erittelemään sen kummemmin. Paitsi yhden niistä; sen joka on kaikkein suurin. Ja se on meidän rakkaista rakkaimman pienen kissan poismeno, joka jätti jälkeensä hyvin suuren tyhjiön. Olen huomannut, että kaikki eivät pysty ymmärtämään sitä, miten isolta ja raskaalta asialta lemmikin poismeno voi tuntua. Mielestäni he eivät silloin tiedä, miten paljon kiintymystä, rakkautta ja sielujen yhteistä eloa voi saada eläimen ja ihmisen välille ja tämän ystävän menettäminen tuntuu siltä, kuin sydän yritettäisiin repiä irti rinnasta ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Ja miksi kirjoitan siitä tänne blogiin? Monestakin eri syystä. Ensimmäinen tarkoitus on saada purettua omaa ahdistusta, oppia käsittelemään menetys ja fibron kannalta keksiä ne keinot selvitä eteenpäin. Tässä siis tarina omasta surun käsittelemisestäni. Toivottavasti tekstini ei kuullosta liian kylmältä ja analyyttiselta. Itse koen helpotusta olooni, kun saan  tietoa, mikä selittää tuntemukset ja olotilani. Tietämällä miksi reagoin niin kuin reagoin auttaa minua pääsemään surun käsittelyssä pikkuhiljaa eteenpäin.

Tazi on ollut osa meidän perhettä ihan pennusta saakka, kun se pienen pienenä pallerona haettiin kotiin kesällä 2003. Pieni raidallinen tiikeri sai nimensä Tazza-kaakaon mukaisesti ja vuosien saatossa nimi lyheni Taziksi. Luonteeltaan Tazi oli arka ja pelokas, mutta luottamuksen ansaittua siitä tuli todella lämmin ja herttainen kissa, joka vanhemmiten kapusi syliin hakemaan huomiota. Mitään sairauksia ei hänellä koskaan ollut vaan aina ollut iloinen ja virtaa riittänyt. Kaikki päättyi sitten liian varhain äkilliseen sairaskohtaukseen. Tazi olisi keväällä täyttänyt 12 vuotta, mutta ei ehtinyt näkemään vuosipäiväänsä. Tazi ja meidän toinen kissa Nemo olivat minun vanhempieni luona hoidossa tämän tapahtuessa ja suru-uutisen kuulin puhelimen välityksellä. Eläinlääkärin mukaan kyseessä oli aivoverenvuoto eikä asialle pystynyt tekemään mitään. Onneksi Tazi sai nukahtaa ikiuneensa äitini sylissä eikä sen tarvinnut olla yksin. Itse olen todella harmissani ja surullinen, kun en ollut paikan päällä enkä saanut sanoa hyvästejä.

Ensimmäiset reaktiot suruun olivat epäusko ja epävarmuus. Onko tämä totta? Ehkä Tazi ei olekaan poissa vaan se oli jokin väärinkäsitys? En olisi halunnut uskoa sen olevan totta vaan olevan joku huono vitsi. Koko asian kieltäminen kävi jatkuvasti mielessä, ei meidän perheelle voi tapahtua tällaista. Ne ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen olivat ne kaikkein raskaimmat. Jalat pettivät alta, sydän takoi rinnassa ja kyyneet valuivat solkenaan ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Tämä olotila kuuluu surun ensimmäiseen vaiheeseen eli sokkivaiheeseen. Ihmiset kokevat tämän vaiheen eri tavalla ja itselläni tämä vaihe oli kuvatun kaltainen. Yllättävää kyllä, niin fibrosäryt eivät äityneet pahoiksi, mutta huomasin muita oireita elimistössä. Ruoka ei maistunut, en pystynyt nukkumaan vaan säpsähtelin jatkuvasti hereille ja lopulta uni vain jäi tulematta. Ja vaikka fibro itsessään ei ärtynyt pahaksi, niin kipuja oli silti sormien nivelissä ja selässä sekä hartioissa. Itkemisestä johtuva päänsärky ja migreeni seurasivat usean päivän mukana. Sen lisäksi aloin saamaan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joihin minulla on aikaisemmin ollut taipumusta. Onneksi osaan tunnistaa paniikkikohtauksen oireet, joten sen hoitaminen oli helpompaa eikä oireisiin liittyvä kuolemanpelko käynyt ylitsepääsemättömäksi. Yksin en kuitenkaan saanut kohtausta aisoihin vaan tarvitsin siihen avopuolisoni tiukan, mutta silti hellän halauksen ja lohdutuksen. Suru täytyy surra ja se kuuluu olennaisesti surun käsittelyprosessiin.

Pahimman järkytyksen jälkeen mieli alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään asiaa, ja että tapahtuneelle asialle ei enää voinut tehdä mitään. Mieli alkoi käymään asiaa läpi uudestaan ja uudestaan ja näin sieluni silmin puhelimessa kuvaillut tapahtumat Tazin viimeisistä hetkistä. Äitini sanat kummittelivat mielessäni moneen kertaan ja kuulen sanat vieläkin selvästi muistallessani tapahtumaa. Tätä surun käsittelyvaihetta kuvaillaan reaktiovaiheeksi, jolloin ymmärrys tapahtuneesta tulee todeksi. Huomasin myös olevani vihainen vuorotellen kaikille ihmisille ja asioille ja ennen kaikkea vihainen Tazin kohtalosta ja miten isolta vääryydeltä se tuntui. Viha kuuluu osaksi surutyötä, mutta tärkeintä on kuitenkin ymmärtää asia ja löytää selviytymiskeino sen vihan ylitse. Tunsin myös suurta vihaa siitä, kun ihmiset vähättelivät lemmikin menettämistä tai kohauttivat vain harteitaan toteamalla lemmikkien tulevan ja menevän. He eivät todellakaan ymmärrä, miten tärkeitä lemmikit voivat olla.

Välillä on ollut ajanjaksoja, jolloin vihan jälkeen alkoi uusi sokkivaihe ja pusertava suru kävi koko kehon läpi ja tunteet menivät laidasta laitaan. Kaikkialla tuli eteen asioita, sanoja, tapahtumia, ajatuksia ja kuvia, jotka muistuttivat tapahtuneesta. Viha ja suru olivat kaksi voimakkainta tunnetta, mitä itse koin. Tässä vaiheessa unettomuus alkoi jo tuntumaan ja jouduin turvautumaan lääkkeisiin saadakseni edes jotenkin nukuttua. Lääke, joka on määrätty minulla fibromyalgian oireisiin, on auttanut minua nukkumaan paremmin, mutta olin juuri pääsemässä sen säännöllisestä käytöstä eroon. Nyt minun oli pakko turvautua siihen melatoniinin lisäksi, sillä en saanut nukuttua ilman niitä.

Halusin tehdä jotain konkreettista suruni eteen, varsinkin kun olimme eri puolella Suomea tapahtumahetkellä. Kävimme ostamassa kauniin enkelilyhdyn, jonka pidimme palamassa lumikinoksen päällä. Kynttilän sytyttäminen sai uudelleen aikaan kyyneltulvan, mutta se tuntui silti oikealta teolta ja auttoi käsittelemään asiaa taas askeleen eteenpäin. Kynttilän kautta pystyi lähettämään jäähyväiset taivaalle ja haluaisin uskoa, että taivaalle syttyi yksi tähti lisää loistamaan. Kirjoitin Tazille runon, jossa annoin jäähyväiseni.

Sweet dreams, my little love. 

Sweet dreams, my little star.

You'll always have a place in our hearts. 

Rest in peace, my little friend. 

Never be afraid again.

Sweet dreams, my little love. 

You're always our special one. 

Sweet dreams, my little angel.

♥ ♥ ♥

Tazza 23.4.2003 - 13.2.2015

Tästä alkoi surun käsittelyvaihe, jolloin pohdin menetystä ja sen aiheuttamaaa isoa lovea sydämessä ja elämässä. Tunteet menivät laidasta laitaan ja edelleen viha ja suru olivat voimakkaimmat tunteet, mutta niiden lisäksi esiintyi uupumusta ja alakuloa. Välillä oli jopa hetkia, jolloin mieli oli iloisempi ja jaksoi hymyilläkin, mutta seuraavassa hetkessä tapahtui uusi romahdus. Itse koin, että iloisuus oli väärin Tazia kohtaan ja se tuntui hetken aikaa painostavalta. Mutta täytyi kuitenkin muistaa, että vaikka hetkittäin oli parempi olla, ei se tarkoita ettenkö olisi unohtanut Tazia tai saanut surutyötäni loppuun. Seuraava rankka hetki oli, kun kävimme vanhempieni luona hakemassa Nemon sekä Tazin tavarat. Sydäntä puristi nähdä tyhjä kantokoppa ja kädet melkein tärisi, kun laitoin kopan kasaan ja säilöin sen pussiin matkan ajaksi. Kissojen harjassa oli näkyvissä raidallisiä karvoja, jotka saivat jälleen kyyneet valumaan pitkin poskia. Pienen pienetkin asiat tuntuivat surullisilta. Itketti, ahdisti ja rintaa puristi.

Tätä kirjoittaessani tapahtumasta on kulunut reilu kaksi viikkoa ja edelleen asiat pyörivät mielessäni enkä pysty käsittelemään asiaa kunnolla. Väsymys, uupumus ja suru vaikuttavat jo arkipäiviini ja työssä käyminen tuntuu välillä raskaalta huonosti nukuttujen öiden takia. Ennen kuin tämä kaikki kuluttaa minut loppuun, päätin tehdä asialle jotain. Ensimmäinen niistä oli tämän blogitekstin kirjoittaminen. Huomaan pahimman sokin menneen jo ohi, vaikka suru välillä raastaa sydäntä ja tuntuu ettei hengitys kulje. Välillä on todella vaikea päästää irti ja haluaisin tehdä kaikkeni, jotta voisin siirtää kelloa taaksepäin. Ihmettelen itsekin, miten voimakkaasti olen reagoinut tähän tilanteeseen, mutta ehkä se kuvastaa menetetyn elämän arvoa. Kyyneleet kohoavat silmiinini edelleen, mutta aion itkeä niin paljon kuin surun käsittely vaatii. Vanha sananlaskukin toteaa, että aika parantaa haavat ja siihen uskon tässäkin tapauksessa.

Viimeisenä käsittelyvaiheena surussa onkin sopeutumisvaihe, jossa tasapaino menetyksen ja elämän välille syntyy ja elämä jatkuu menetyksestä huolimatta ja mitään unohtamatta. Odotan, että voimat palautuvat ja mieli kohenee, mutta en pidä kiirettä sen kanssa vaan haluan surra rauhassa ja niin kauan kuin siltä tuntuu. En ole menettänyt aikaisemmin ketään niin läheistä, että se olisi sattunut sydämeen näin paljon. Ainoa isovanhempi, jonka tapasin, kuoli minun ollessani niin pieni eikä siitä ajasta ole jäänyt paljoa mieleen. Tazi oli meille kaikille todella tärkeä ja meistä jokainen suree meneteystä, jonka hänen kuolemansa toi mukanaan.

Aloin eilen etsimään tietoa surusta ja surun käsittelystä ja hämmästyin suuresti miten paljon oma käsittelyprosessini vastasi löydettyjä tietoja. Löytämällä selityksen reagoimilleni asioille ymmärsin asioita vähän uudessa mittakaavassa. Asioiden käsitteleminen psykologian kannalta avartaa omia käsityksiä tapahtuneesta ja auttaa ymmärtämään koetut asiat ihan uudesta näkökulmasta. Jokaisella on varmasti omat tapansa suhtautua suruun ja miten haluaa sen käsitellä ja tämä on vain minun esimerkkini asiasta. Olen tunteiltani ollut aina herkkä ja sen takia tämä varmasti tuntuu niin raskaalta. Olen myös analyyttinen ihminen, joten haluan etsiä loogisemmalta kuulostavat ratkaisut ymmärtääkseni kokonaiskuvan. Asiasta kirjoittaminen tuntuu kuin terapialta ja saan samalla kerrottua myös omia ajatuksiani, joita en välttämättä muuten tulisi sanoneeksi ääneen. Ehkä joku tämän luettua ymmärtää myös asiaa minun näkökulmastani.

Olen kiitollinen, että niin moni tuttu ja läheinen on ottanut osaa meidän suruumme ja uskon Tazin vaikuttaneen kaikkiin henkilöihin, joiden kanssa oli tekemisissä ja pääsi tutustumaan kunnolla. Äidilleni toivon paljon lämpimiä ajatuksia, jotta hänkin jaksaa eteenpäin tapahtumista huolimatta. Isälleni kiitos käytännön asioiden hoitamisesta, itse en olisi siihen kyennyt. Nyt Tazille on valittuna vaalea uurna, jossa hän saa tehdä viimeisen matkansa kotiin. Avopuolisolleni annan ison halauksen ja yhdessä me selvitään tästä menetyksestä. Nemokin suri menetettyä kaveriaan ja aina äänessä oleva kissa oli ihan hiljainen, lopetti syömisen, oli apean näköinen ja nukkui koko ajan. Itselleni Tazista oli suuri hyöty, sillä yhdessä olemme selvinneet monesta pahasta asiasta ja lohduttaneet toinen toista, kun toinen on ollut pirstaleina. Hyvinä päivinä muistimme toisia ja nämä hetket tulen muistamaan aina. Meidän perheestä on nyt yksi poissa, mutta muistot säilyvät ikuisesti.

Nuku rauhassa ystäväni ♥

Lähteet:
Potilaan lääkärilehti: Mitä suru on?
Hyvä terveys: Surusta selviää sittenkin