Unen merkitys ja sen eri vaiheet

Unen merkitystä ei voi painottaa tarpeeksi. Se on todella tärkeää monestakin syystä ja huonontunut unenlaatu aiheuttaa paljon poikkeavuuksia kehossa. Itse olen vuosia nukkunut huonosti heräillen useamman kerran yössä ja toisinaan valvonut aamuyöstä unen hävittyä kokonaan. Vasta sen jälkeen, kun aloin nukkumaan paremmin, huomasin miten tärkeää unen laatu on! Kuvittelin nukkuvani hyvin heräilyistä huolimatta, mutta olin todella väärässä ja tämä väärä mielikuva esti minua näkemästä totuutta. Ja kun ymmärsin enemmän unen laadusta ja eri unisykleistä, ymmärsin miksi oloni on ollut ajoittain huono. En tarkoita, että uni ratkaisee kaikki ongelmat, mutta sillä voi olla suuri merkitys oman olotilan kanssa ja sen merkitys korostuu muiden ongelmien ja asioiden kanssa.

Unen merkitystä ja sen laatua voidaan lähteä tutkimaan eri tavoilla, mutta aloitetaan ihan perusteista. Uni on anabolinen (anabolia = rakennusaineenvaihdunta) tila, jonka aikana elimistö rakentaa energiavarastojaan, korjaa kudoksia ja tuottaa proteiineja. Häiriintynyt uni aiheuttaa sen, ettei keho pysty toimimaan normaalilla tavalla eikä palautumista päivästä pääse tapahtumaan.

Unen eri vaiheet

Uni voidaan jakaa kahteen perustyyppiin, REM-uneen (vilkeuni, Rapid-Eye-Movement) ja NREM (non-REM) -uneen. Nämä perustyypit voidaan jaotella vielä viiteen eri vaiheeseen. Näiden vaiheiden kesto ja laatu voivat vaihdella suuresti iästä, terveydentilasta, unihygieniasta ja yksittäisestä nukkujasta riippuen.

Suurin osa unesta on NREM-unta (ortounta), joka voidaan jaotella neljään eri vaiheeseen; 

• Vaihe 1 (kevyt uni)
• Vaihe 2 (varsinainen uni)
• Vaihe 3 (syvä uni)
• Vaihe 4 (syvä uni)

Vaiheet 3 ja 4 voidaan myös luokitella yhdeksi vaiheeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Unen eri vaiheet voidaan tunnistaa toisistaan aivosähkökäyrien eli EGG:n avulla. Unen vaiheista voidaan piirtää kuvaaja, jota kutsutaan hypnogrammiksi.

Vaiheessa 1 tapahtuu siirtymävaihe valveillaolon ja unen välillä ja se kestää tavallisesti 5 - 10 minuuttia. Hengitys hidastuu ja muuttuu säännölliseksi, sydämen lyöntitiheys laskee ja silmät tekevät hitaita pyöriviä liikkeitä. Asentoa saatetaan vaihtaa usein ja herätettäessä henkilö ei välttämättä koe nukkuvansa.

Vaiheessa 2 tapahtuu unen syvempi vaihe, jossa hajanaiset ajatukset ja kuvat risteilevät mielessä. Silmien liikkeet häviävät tavallisesti, lihakset rentoutuvat, keho liikkuu hyvin vähän ja hengitys on rauhallista. Tässä vaiheessa voi jopa nähdä untakin. Tutkmusten mukaan riittävä toisen vaiheen saanti parantaisi motoriikkaa. Tässä vaiheessa olevan nukkujan saa herätettyä vielä helposti. Kesto n. 20 - 30 min.

Vaiheissa 3 ja 4 (delta-unen) aikana sympaattisen hermoston toiminta vähenee ja on vähimmillään. Uni syvenee, sydämen syke ja hengitys hidastuvat entisestään,ruumiinlämpö laskee ja lihakset ovat täysin rentoutuneet. Kasvuhormonin tuotanto alkaa ja kehon korjausmekanismit aktivoituvat. Tämä on syvin unen vaihe, josta herääminen on vaikeinta. Kesto n. 30 - 40 min. Vanhemmilla ihmisillä tämän vaiheen pituus saattaa lyhentyä jopa kuudella minuutilla. Tässä syvimmän unen vaiheessa myös unissakävely on mahdollista.

Vilkeunessa eli REM-unessa aivot ovat valveilla, mutta muu elimistö nukkuu. Tälle unen vaiheelle ovat tyypillisiä lihasjänteyden voimakas väheneminen ja olennainen lamaantuminen. Muita tunnusmerkkejä ovat epäsäännöllinen hengitys, kasvanut sydämen lyöntitiheys ja nopeat silmien liikkeet. Aivojen hapenkulutus kasvaa ja lämmönsäätelymekanismit eivät ole toiminnassa. Tässä unen vaiheessa nähdään eläväntuntuisia, vauhdikkaita unia, mutta unissakävely ei ole mahdollista. Aikuisen ihmisen unisykleissä esiintyy keskimäärin 4-5 vilkeunen jaksoa, joista ensimmäiset ovat kestoltaan n. 10 min ja myöhemmät jopa 30 min pituisia. Vilkeunella on suuri merkitys hermosolujen uusiutumisen kannalta. Vilkeunen puutoksen on todettu aiheuttavan ärtyneisyyttä, uupumusta, muistihäiriöitä ja keskittymiskyvyn huononemista. Kasvuvaiheessa lapset nukkuvat n. 16 tunnin yöunesta noin 50 % REM-unta. REM-uni on tärkeää proseduraalisen muistin eli taitojen kehittymisen ja tunnemuistin sekä mielialan säätelyn kannalta.

Normaalin aikuisen yöunen aikana nukkuja siirtyy vaiheista 1 vaiheeseen 4 ja jälleen takaisin, mutta vaihe 1 korvautuu vilkeunella. Nämä syklit toistuvat yön aikana 4-5 kertaa. Yksi sykli kestää keskimäärin noin 90 minuuttia. Hyvän yöunen kannalta olisi oleellista maksimoida syvän unen (Vaiheet 3 ja 4 = deltauni) määrä. Riittävä uni järjestää muistia uudelleen ja parantaa oppimistuloksia.

Eräässä fysioterapian koulutusohjelman opinnäytetyössä tuotiin esille huonon unen merkitys fibromyalgiaa sairastavilla:

"Toimintakykyä eniten heikentävä oire on uupumus, jota esiintyy lähes kaikilla fibromyalgiaa sairastavilla. Samalla syvä virkistävä deltauni puuttuu, kun taas non-REM-unen aikana on todettavissa niin kutsuttu alfa-delta-poikkeavuus, joka terveilläkin aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön arkuutta ja kipua. Uupumusta saattaa selittää myös huono fyysinen kunto, mahdollinen alavireisyys sekä endokrinologiset ja autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuudet. Myös fibromyalgiaa sairastavien kyky rentouttaa lihaksiaan vaikuttaa alentuneelta."

Huonon unen vaikutukset

Uneen vaikuttavia tekijöitä on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Jokainen meistä reagoi eri tavlla eri tilanteisiin, mutta yleisimpiä uneen vaikuttavia tekijöitä ovat ahdistuneisuus, stressi, , masennus, ylipaino, ravintotottumukset, ikääntyminen, epäsäännölliset työajat, kiire, huoli, henkilösuhdeongelmat tai aikavyöhykkeiden ylitykset. Unen aikana unta voivat haitata unenaikaiset hengityskatkokset (uniapnea), levottomat jalat, yöllinen tai heikentynyt virtsaamistarve, vuoteen kastelu, hampaiden narskuttelu, painajaiset, unissakävely, siirtynyt unirytmi, tupakka, alkoholi, huumeet, kahvi ja muut piristeet tai kivut ja sairaudet.

Unen pituuden keskiarvo on lyhentynyt noin 18 minuutilla viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ja lievän unettomuuden on havaittu lisääntyneen erityisesti työikäisten keskuudessa. Ilmiön taustalla voi olla työperäinen stressi joka on omiaan huonontamaan unta, ja väsymys puolestaan kohottaa stressihormonitasoa. Syntyy univajeen kierre, joka olisi hyvä saada katkaistuksi mahdollisimman pian. Vuorokauden valveillaolo vaikuttaa suorituskykyyn saman verran kuin yhden promillen humala. Tämän lisäksi väsymys vääristää arviota omasta suoriutumisesta esimerkiksi työssä tai liikenteessä.

Tiedetään, että liian vähän tai liian huonosti nukkuvan ihmisen suolistoa ympäröivän eli viskeraalisen rasvan määrä lisääntyy ja vyötärön ympärys kasvaa. Univajeesta kärsivä lihoo. Sama pätee kääntäen. Huonosti nukkuvan on vaikea laihtua ja hallita painoaan, vaikka hän käyttäisi millaista dieettiä tahansa. Univajeen on todettu heikentävän aineenvaihduntaa sekä nälän ja kylläisyyden tunteita säätelevien hormonien toimintaa. Väsyneenä tulee helpommin syötyä epäterveellisesti tai liikaa omaan energiatarpeeseensa nähden. Lisäksi väsyneenä ei tee mieli liikkua, jolloin päivän energiakulutus jää pienemmäksi.

Unen katkonaisuuteen on todettu liittyvän useita erilaisia fysiologisia ilmiöitä, jotka heijastavat elimistön lisääntynyttä stressivastetta. Katkonaista yöunta seuraavana aamuna on todettu suurentuneita veren kortisolipitoisuuksia, syketaajuuden kasvua, verenpaineen nousua ja erilaisia rasva-aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia. Uni on keskeinen tekijä väsymysoireyhtymän ja mahdollisesti myös muiden stressiin liittyvien häiriöiden synnyssä. Stressi ja unen häiriytymisherkkyys voivat olla myös toisiaan vahvistavia mekanismeja.

Unen puute aiheuttaa muutoksia myös immuunivasteeseen. Näyttää siltä, että reaktio on kaksivaiheinen: akuutti unen puute käynnistää immuunivasteen ja saattaa jopa vahvistaa sitä, kun taas krooninen unen puute heikentää sitä. Unen puute lisää sytokiinien määrää ja sytokiinien tuotanto lisääntyy mm. infektioissa ja immuunivasteen aikana, mikä johtaa elimistön puolustusreaktion voimistumiseen. Uni on häiriintynyt myös useissa kroonisissa tulehdussairauksissa, kuten reumassa, fibromyalgiassa ja kroonisessa väsymysoireyhtymässä, mikä voisi selittyä suurentuneiden sytokiinipitoisuuksien kautta. Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä ja kaikkien immuunijärjestelmän solujen erilaistuminen, kasvu ja toiminnallinen säätely on sytokiinien ohjauksen alaista.

Useat epidemiologiset tutkimukset osoittavat lyhyen uniajan ja kroonisen univajeen altistavan metabolisille sairauksille, tyypin 2 diabetekselle, keskivartalolihavuudelle, kolesterolimuutoksille ja kohonneelle verenpaineelle. Erityisesti psyykkisissä sairauksissa näkyy unen ja sairauden vastavuoroinen keskinäinen vaikutus: unen puute altistaa psyyken sairauksille ja toisaalta kaikkiin psyykkisiin sairauksiin liittyy unen muutoksia. On mahdollista, että sairaus ja unen muutokset ruokkivat toisiaan muodostaen pahenevien oireiden noidankehän. Tällaisia sairauksia ovat esim. masennus, ahdistuneisuus tai traumaperäinen stressihäiriö.

Miksi uni on tärkeää? -sivulla on listattu hyvin erilaisia vaikutuksia häiriintyneestä yöunesta:

Aistitoiminnot, kognitiivinen suorituskyky

• tarkkaavaisuus vähenee
• keskittymiskyky, etenkin pitkäaikaissuorituksissa heikkenee
• lyhytaikaismuisti heikkenee
• oppimiskyky heikkenee
• havaintojen tarkkuus heikkenee
• hahmotuskyky heikkenee
• kyky laskutoimituksiin heikkenee
• päättelykyky heikkenee
• ajan taju heikkenee
• aistihairahduksia, illuusioita
• harha-aistimuksia, hallusinaatioita

Psykomotorinen suorituskyky

• koordinaatiokyky heikkenee
• virhesuoritukset yleistyvät
• reaktioaika pitenee
• monimutkaisten toimintojen suorituskyky heikkenee ratkaisevasti
• yksinkertaisten, hyvin harjoitettujen toimintojen suorituskyky säilyy melko hyvin.

Fyysinen suorituskyky ja elimistön toiminta

• keskivartalolihavuus kasvaa
• rasvakudoksen määrä lisääntyy
• aikuisiän diabeteksen riski kasvaa
• kestävyys ja voima säilyvät melko hyvin
• alttius lämpösairauksiin suurenee
• sokerin sietokyky huononee
• infektioiden vastustuskyky heikkenee
• persoonallisuuden piirteet kärjistyvät.

Keinoja hyvään uneen

Vähän hiilihydraatteja (VHH) sisältävä ruokavalio, jossa on vähän nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja, on hyödyksi kaikille unihäiriöistä kärsiville. Selvää näyttöä on, että runsaasti nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävä lounas pahentaa iltapäiväväsymystä. Siksi tulisi välttää syömästä lounaalla jauhoisia perunoita, vaaleaa vehnäleipää ja makeita sokeroituja jälkiruokia. Kokonaan hiilihydraateista luopumista en suosittele, sillä keho tarvitsee niitä toimiakseen. Vaihtamalla vaaleaa jauhoa sisältävät tuotteet kokojyvään auttaa jo paljon. Kasviksia on helppo lisätä ruokavalioon ja jokaisen makuun sopivia vihanneksia löytyy varmasti. Kannattaa panostaa ruuan laatuun enemmän kuin määrään.

Hyvän vireystason ja painonhallinnan osatekijöitä ovat riittävä liikunta ja hyvä fyysinen kunto, nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen erityisesti lounasaikaan ja riittävän pitkä ja hyvälaatuinen uni. Raskasta liikuntaa ei suositella 2-4 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Univaikeuksista kärsivän kannattaa pyrkiä säilyttämään sama unirytmi myös vapaapäivinä. Luo itsellesi selkeät iltarutiinit, jotta keho ja aivot rekisteröivät päivän ja yön eron ja oppivat rauhoittumaan yöunille. Rutiinit kannattaa rakentaa itselle sopiviksi. Makuuhuone on hyvä pitää hiljaisena ja viileänä. Tietokoneen, kännykän, television tai tabletin käyttö kannattaa illalla jättää kokonaan pois, sillä näytöistä heijastuva valo aktivoi aivoja eikä melatoniinia pääse muodostumaan. Itse sorrun tähän liian usein, kun makuuhuoneessa tulee kännykän kautta iltaisin luettua vielä uutiset ennen nukkumaanmenoa.

Unettomuus ei satunnaisesti tulleena ole vaarallinen, mutta pidemmällä aikavälillä se vaikuttaa jo koko kehon toimintaan. Lisää asiaa unettomuudesta löydät esim näistä linkeistä:

• Tietoa unettomuudesta
• Terveyskirjasto: Unettomuus
• Terve.fi: Unettomuus

Lähteet:

Unen arkkitehtuuri

Liikunta fibromyalgian oireiden hallinnassa

Riittävä uni ja painonhallinta

Miksi uni on tärkeää

Unen merkitys sairauksien synnyssä

Biohakkerin käsikirja: Uni

Uutta sytokiineista

Surun käsittelyvaiheet ja hyvästien jättö

Hetki on mennyt edellisestä kirjoituksestani. Syitä siihen löytyy monia enkä lähde niitä tähän erittelemään sen kummemmin. Paitsi yhden niistä; sen joka on kaikkein suurin. Ja se on meidän rakkaista rakkaimman pienen kissan poismeno, joka jätti jälkeensä hyvin suuren tyhjiön. Olen huomannut, että kaikki eivät pysty ymmärtämään sitä, miten isolta ja raskaalta asialta lemmikin poismeno voi tuntua. Mielestäni he eivät silloin tiedä, miten paljon kiintymystä, rakkautta ja sielujen yhteistä eloa voi saada eläimen ja ihmisen välille ja tämän ystävän menettäminen tuntuu siltä, kuin sydän yritettäisiin repiä irti rinnasta ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Ja miksi kirjoitan siitä tänne blogiin? Monestakin eri syystä. Ensimmäinen tarkoitus on saada purettua omaa ahdistusta, oppia käsittelemään menetys ja fibron kannalta keksiä ne keinot selvitä eteenpäin. Tässä siis tarina omasta surun käsittelemisestäni. Toivottavasti tekstini ei kuullosta liian kylmältä ja analyyttiselta. Itse koen helpotusta olooni, kun saan  tietoa, mikä selittää tuntemukset ja olotilani. Tietämällä miksi reagoin niin kuin reagoin auttaa minua pääsemään surun käsittelyssä pikkuhiljaa eteenpäin.

Tazi on ollut osa meidän perhettä ihan pennusta saakka, kun se pienen pienenä pallerona haettiin kotiin kesällä 2003. Pieni raidallinen tiikeri sai nimensä Tazza-kaakaon mukaisesti ja vuosien saatossa nimi lyheni Taziksi. Luonteeltaan Tazi oli arka ja pelokas, mutta luottamuksen ansaittua siitä tuli todella lämmin ja herttainen kissa, joka vanhemmiten kapusi syliin hakemaan huomiota. Mitään sairauksia ei hänellä koskaan ollut vaan aina ollut iloinen ja virtaa riittänyt. Kaikki päättyi sitten liian varhain äkilliseen sairaskohtaukseen. Tazi olisi keväällä täyttänyt 12 vuotta, mutta ei ehtinyt näkemään vuosipäiväänsä. Tazi ja meidän toinen kissa Nemo olivat minun vanhempieni luona hoidossa tämän tapahtuessa ja suru-uutisen kuulin puhelimen välityksellä. Eläinlääkärin mukaan kyseessä oli aivoverenvuoto eikä asialle pystynyt tekemään mitään. Onneksi Tazi sai nukahtaa ikiuneensa äitini sylissä eikä sen tarvinnut olla yksin. Itse olen todella harmissani ja surullinen, kun en ollut paikan päällä enkä saanut sanoa hyvästejä.

Ensimmäiset reaktiot suruun olivat epäusko ja epävarmuus. Onko tämä totta? Ehkä Tazi ei olekaan poissa vaan se oli jokin väärinkäsitys? En olisi halunnut uskoa sen olevan totta vaan olevan joku huono vitsi. Koko asian kieltäminen kävi jatkuvasti mielessä, ei meidän perheelle voi tapahtua tällaista. Ne ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen olivat ne kaikkein raskaimmat. Jalat pettivät alta, sydän takoi rinnassa ja kyyneet valuivat solkenaan ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Tämä olotila kuuluu surun ensimmäiseen vaiheeseen eli sokkivaiheeseen. Ihmiset kokevat tämän vaiheen eri tavalla ja itselläni tämä vaihe oli kuvatun kaltainen. Yllättävää kyllä, niin fibrosäryt eivät äityneet pahoiksi, mutta huomasin muita oireita elimistössä. Ruoka ei maistunut, en pystynyt nukkumaan vaan säpsähtelin jatkuvasti hereille ja lopulta uni vain jäi tulematta. Ja vaikka fibro itsessään ei ärtynyt pahaksi, niin kipuja oli silti sormien nivelissä ja selässä sekä hartioissa. Itkemisestä johtuva päänsärky ja migreeni seurasivat usean päivän mukana. Sen lisäksi aloin saamaan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joihin minulla on aikaisemmin ollut taipumusta. Onneksi osaan tunnistaa paniikkikohtauksen oireet, joten sen hoitaminen oli helpompaa eikä oireisiin liittyvä kuolemanpelko käynyt ylitsepääsemättömäksi. Yksin en kuitenkaan saanut kohtausta aisoihin vaan tarvitsin siihen avopuolisoni tiukan, mutta silti hellän halauksen ja lohdutuksen. Suru täytyy surra ja se kuuluu olennaisesti surun käsittelyprosessiin.

Pahimman järkytyksen jälkeen mieli alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään asiaa, ja että tapahtuneelle asialle ei enää voinut tehdä mitään. Mieli alkoi käymään asiaa läpi uudestaan ja uudestaan ja näin sieluni silmin puhelimessa kuvaillut tapahtumat Tazin viimeisistä hetkistä. Äitini sanat kummittelivat mielessäni moneen kertaan ja kuulen sanat vieläkin selvästi muistallessani tapahtumaa. Tätä surun käsittelyvaihetta kuvaillaan reaktiovaiheeksi, jolloin ymmärrys tapahtuneesta tulee todeksi. Huomasin myös olevani vihainen vuorotellen kaikille ihmisille ja asioille ja ennen kaikkea vihainen Tazin kohtalosta ja miten isolta vääryydeltä se tuntui. Viha kuuluu osaksi surutyötä, mutta tärkeintä on kuitenkin ymmärtää asia ja löytää selviytymiskeino sen vihan ylitse. Tunsin myös suurta vihaa siitä, kun ihmiset vähättelivät lemmikin menettämistä tai kohauttivat vain harteitaan toteamalla lemmikkien tulevan ja menevän. He eivät todellakaan ymmärrä, miten tärkeitä lemmikit voivat olla.

Välillä on ollut ajanjaksoja, jolloin vihan jälkeen alkoi uusi sokkivaihe ja pusertava suru kävi koko kehon läpi ja tunteet menivät laidasta laitaan. Kaikkialla tuli eteen asioita, sanoja, tapahtumia, ajatuksia ja kuvia, jotka muistuttivat tapahtuneesta. Viha ja suru olivat kaksi voimakkainta tunnetta, mitä itse koin. Tässä vaiheessa unettomuus alkoi jo tuntumaan ja jouduin turvautumaan lääkkeisiin saadakseni edes jotenkin nukuttua. Lääke, joka on määrätty minulla fibromyalgian oireisiin, on auttanut minua nukkumaan paremmin, mutta olin juuri pääsemässä sen säännöllisestä käytöstä eroon. Nyt minun oli pakko turvautua siihen melatoniinin lisäksi, sillä en saanut nukuttua ilman niitä.

Halusin tehdä jotain konkreettista suruni eteen, varsinkin kun olimme eri puolella Suomea tapahtumahetkellä. Kävimme ostamassa kauniin enkelilyhdyn, jonka pidimme palamassa lumikinoksen päällä. Kynttilän sytyttäminen sai uudelleen aikaan kyyneltulvan, mutta se tuntui silti oikealta teolta ja auttoi käsittelemään asiaa taas askeleen eteenpäin. Kynttilän kautta pystyi lähettämään jäähyväiset taivaalle ja haluaisin uskoa, että taivaalle syttyi yksi tähti lisää loistamaan. Kirjoitin Tazille runon, jossa annoin jäähyväiseni.

Sweet dreams, my little love. 

Sweet dreams, my little star.

You'll always have a place in our hearts. 

Rest in peace, my little friend. 

Never be afraid again.

Sweet dreams, my little love. 

You're always our special one. 

Sweet dreams, my little angel.

♥ ♥ ♥

Tazza 23.4.2003 - 13.2.2015

Tästä alkoi surun käsittelyvaihe, jolloin pohdin menetystä ja sen aiheuttamaaa isoa lovea sydämessä ja elämässä. Tunteet menivät laidasta laitaan ja edelleen viha ja suru olivat voimakkaimmat tunteet, mutta niiden lisäksi esiintyi uupumusta ja alakuloa. Välillä oli jopa hetkia, jolloin mieli oli iloisempi ja jaksoi hymyilläkin, mutta seuraavassa hetkessä tapahtui uusi romahdus. Itse koin, että iloisuus oli väärin Tazia kohtaan ja se tuntui hetken aikaa painostavalta. Mutta täytyi kuitenkin muistaa, että vaikka hetkittäin oli parempi olla, ei se tarkoita ettenkö olisi unohtanut Tazia tai saanut surutyötäni loppuun. Seuraava rankka hetki oli, kun kävimme vanhempieni luona hakemassa Nemon sekä Tazin tavarat. Sydäntä puristi nähdä tyhjä kantokoppa ja kädet melkein tärisi, kun laitoin kopan kasaan ja säilöin sen pussiin matkan ajaksi. Kissojen harjassa oli näkyvissä raidallisiä karvoja, jotka saivat jälleen kyyneet valumaan pitkin poskia. Pienen pienetkin asiat tuntuivat surullisilta. Itketti, ahdisti ja rintaa puristi.

Tätä kirjoittaessani tapahtumasta on kulunut reilu kaksi viikkoa ja edelleen asiat pyörivät mielessäni enkä pysty käsittelemään asiaa kunnolla. Väsymys, uupumus ja suru vaikuttavat jo arkipäiviini ja työssä käyminen tuntuu välillä raskaalta huonosti nukuttujen öiden takia. Ennen kuin tämä kaikki kuluttaa minut loppuun, päätin tehdä asialle jotain. Ensimmäinen niistä oli tämän blogitekstin kirjoittaminen. Huomaan pahimman sokin menneen jo ohi, vaikka suru välillä raastaa sydäntä ja tuntuu ettei hengitys kulje. Välillä on todella vaikea päästää irti ja haluaisin tehdä kaikkeni, jotta voisin siirtää kelloa taaksepäin. Ihmettelen itsekin, miten voimakkaasti olen reagoinut tähän tilanteeseen, mutta ehkä se kuvastaa menetetyn elämän arvoa. Kyyneleet kohoavat silmiinini edelleen, mutta aion itkeä niin paljon kuin surun käsittely vaatii. Vanha sananlaskukin toteaa, että aika parantaa haavat ja siihen uskon tässäkin tapauksessa.

Viimeisenä käsittelyvaiheena surussa onkin sopeutumisvaihe, jossa tasapaino menetyksen ja elämän välille syntyy ja elämä jatkuu menetyksestä huolimatta ja mitään unohtamatta. Odotan, että voimat palautuvat ja mieli kohenee, mutta en pidä kiirettä sen kanssa vaan haluan surra rauhassa ja niin kauan kuin siltä tuntuu. En ole menettänyt aikaisemmin ketään niin läheistä, että se olisi sattunut sydämeen näin paljon. Ainoa isovanhempi, jonka tapasin, kuoli minun ollessani niin pieni eikä siitä ajasta ole jäänyt paljoa mieleen. Tazi oli meille kaikille todella tärkeä ja meistä jokainen suree meneteystä, jonka hänen kuolemansa toi mukanaan.

Aloin eilen etsimään tietoa surusta ja surun käsittelystä ja hämmästyin suuresti miten paljon oma käsittelyprosessini vastasi löydettyjä tietoja. Löytämällä selityksen reagoimilleni asioille ymmärsin asioita vähän uudessa mittakaavassa. Asioiden käsitteleminen psykologian kannalta avartaa omia käsityksiä tapahtuneesta ja auttaa ymmärtämään koetut asiat ihan uudesta näkökulmasta. Jokaisella on varmasti omat tapansa suhtautua suruun ja miten haluaa sen käsitellä ja tämä on vain minun esimerkkini asiasta. Olen tunteiltani ollut aina herkkä ja sen takia tämä varmasti tuntuu niin raskaalta. Olen myös analyyttinen ihminen, joten haluan etsiä loogisemmalta kuulostavat ratkaisut ymmärtääkseni kokonaiskuvan. Asiasta kirjoittaminen tuntuu kuin terapialta ja saan samalla kerrottua myös omia ajatuksiani, joita en välttämättä muuten tulisi sanoneeksi ääneen. Ehkä joku tämän luettua ymmärtää myös asiaa minun näkökulmastani.

Olen kiitollinen, että niin moni tuttu ja läheinen on ottanut osaa meidän suruumme ja uskon Tazin vaikuttaneen kaikkiin henkilöihin, joiden kanssa oli tekemisissä ja pääsi tutustumaan kunnolla. Äidilleni toivon paljon lämpimiä ajatuksia, jotta hänkin jaksaa eteenpäin tapahtumista huolimatta. Isälleni kiitos käytännön asioiden hoitamisesta, itse en olisi siihen kyennyt. Nyt Tazille on valittuna vaalea uurna, jossa hän saa tehdä viimeisen matkansa kotiin. Avopuolisolleni annan ison halauksen ja yhdessä me selvitään tästä menetyksestä. Nemokin suri menetettyä kaveriaan ja aina äänessä oleva kissa oli ihan hiljainen, lopetti syömisen, oli apean näköinen ja nukkui koko ajan. Itselleni Tazista oli suuri hyöty, sillä yhdessä olemme selvinneet monesta pahasta asiasta ja lohduttaneet toinen toista, kun toinen on ollut pirstaleina. Hyvinä päivinä muistimme toisia ja nämä hetket tulen muistamaan aina. Meidän perheestä on nyt yksi poissa, mutta muistot säilyvät ikuisesti.

Nuku rauhassa ystäväni ♥

Lähteet:
Potilaan lääkärilehti: Mitä suru on?
Hyvä terveys: Surusta selviää sittenkin

Stressi - mikä se on, miten se vaikuttaa ja miten sen tunnistaa

Jokainen meistä on varmasti elämänsä aikana kokenut stressiä. On olemassa niin hyvää kuin huonoa stressiä ja välillä niiden erottaminen voi olla haastavaa. Aina ei välttämättä edes tiedä olevansa stressaantunut. Kaiken kiireen ja touhuamisen keskellä voi helposti jäädä huomiotta kehon merkit liian kiireisestä elämästä. Tästä postauksesta tulee pitkä, sillä minulla itselläkin on paljon sanottavaa tästä aiheesta.

Viime viikkoina olen tutustunut Kristian Ekströmin kirjoituksiin hänen omassa blogissaan ja mies tietää mistä puhuu – ja kirjoittaa yksinkertaisesti ja selkeästi vaikeita asioita paperille. Kristian Ekström kuvailee itseään näin:

”Olen tietokirjailija, luennoitsija, hyvinvointivalmentaja, yrittäjä ja kiropraktikko. Intohimonani on ihmisten innostaminen terveyttä ja elämänlaatua parantaviin elämäntapamuutoksiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin.”

Ekströmin sivuille pääset klikkaamalla tätä linkkiä: Kristian Ekström: Terveyttä yksinkertaisesti, helposti, yhdessä! Sieltä pääset myös hänen kirjoittamaan blogiin, jossa on paljon luettavaa.

Ensimmäiseksi tartun Ekströmin kirjoittamaan blogipostaukseen Neljä syytä miksi emme huomaa stressiä. Käyn tässä läpi hänen listaamansa 4 syytä ja lisään niihin omia mietteitäni.

1. Stressi on vain negatiivisia asioita. Vai onko?

”Yksi syy on todennäköisesti se, että ajattelemme stressiä usein negatiivisten tapahtumien kautta. Jos emme koe negatiivisia tapahtumia, emme voi olla stressaantuneita. Kuitenkin liikaa mukaviakin asioita voi ajaa meidät burn outin partaalle. Esimerkiksi työ voi olla todella mukavaa ja mukaansatempaavaa. Voidaan puhua niin sanotusta työnimusta, joka kaikesta positiivisuudestaan huolimatta voi ajaa meidät loppuun jatkuvilla tavoitteilla, kiireellä ja heikolla levolla. Samalla tavalla voi käydä harrastusten kanssa. Niitä voi olla liian paljon suhteessa lepoon. On esimerkiksi melko yleistä kuulla monen kärsivän uniongelmista, vaikka elämässä kaiken pitäisi olla todella hyvin. Työ on kivaa ja on monta mahtavaa harrastusta. Joskus kivaakin on vain liian paljon ja uni kärsii.”

Tässä oli hyvä pointti siitä, että stressi ei aina tarkoita negatiivisia asioita. Nykypäivänä ihmiset ovat todella kiireisiä töiden, lasten, harrastusten ja vaikka minkä tapahtuman takia ja kalenterit saatetaan täyttää täyteen tapahtumia ja jatkuvasti juostaan paikasta toiseen ja eletään tarkan aikataulun mukaisesti. Ei ihme, että keho rasittuu tällaisessa ja lepo saattaa unohtua. Liika on aina liikaa, se täytyy muistaa. Hetken aikaa keho saattaa jaksaa painaa 110 % teholla, mutta ellei vauhtia hidasta, voi stressi aiheuttaa tuhojaan. Ja pahimmassa tapauksessa tämä voi tapahtua pikku hiljaa, jolloin oireet voivat jäädä huomaamatta. Paljon kuulee selityksiä esim. ”Kun ei kukaan muu voi tätä tehdä”, ”Kyllä mä tästä selviän”, ”Ei mua väsytä, nukuin viime yönä vain huonosti (niin kuin jo koko vuoden ajan)” tai huomaat tarvitsevasi jatkuvasti lisää kahvia tai muita stimulantteja pysyäksesi hereillä. Ja urheiluhullu ihminen voi jäädä koukkuun siihen hyvänolontunteeseen onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen, eikä huomaa kehon viestejä ylirasittuneesta tilasta. Tai itse koen välillä stressiä siitä, etten ole saanut aikaan niin paljoa kuin olin suunnitellut, oli kyseessä sitten positiivisten asioiden tai negatiivisten asioiden hoito.

Ihminen tarvitsee positiivista stressiä (=eustressi), sen avulla me kehitymme. Positiivisen stressin erona on se, että se on lyhytaikaista ja siitä toipumiseen menee vain muutama minuutti tai korkeintaan muutama tunti. Esimerkiksi kävelylenkki toimii hyvänä positiivisen stressin lähteenä. Itsensä voittaminen esimerkiksi omalla kohdallani on esityksen pitäminen. Jännitän esitystä paljon, mutta esityksen jälkeen mieli on mahtava, kun on ylittänyt omat odotuksensa. Ja tämä väliaikainen stressi häviää, kun esitys on pidetty. Itse koen toimivani paremmin pienen stressin alla; keskittymiskyky paranee ja ajatukset juoksevat nopeammin, kun stressihormoni kortisoli saa kehon toimimaan tehokkaammin. Ongelmaksi tämä tulee siinä vaiheessa, kun stressi ei poistukaan vaan jää vaikuttamaan pidempiaikaisesti ja kehon kortisolitasot jäävät korkeiksi.

2. Stressi on vain henkistä rasitusta.

”Miellämme stressin aiheuttajaksi usein vain henkiset rasitteet kuten ihmissuhdeongelmat, huono työilmapiiri tai rahahuolet. Kuitenkin fyysiset ja kemialliset rasitteet kuten jatkuva paikallaan olo, liiallinen liikunta, kipu, nestehukka, piristeet, tupakka, alkoholi tai puutteellinen ruokavalio ovat myös stressitekijöitä. Jos annat seuraaviin esimerkkikysymyksiin positiivisen vastauksen, voi vartalosi olla jo normaalia enemmän stressin vaikutuksen alaisena - tunsit stressiä tai et. Istutko päivittäin yhtäjaksoisesti yli 2 tuntia, onko virtsasi tummaa (nestevajetta) tai oletko väsynyt? Esimerkiksi univaje saa aikaa tulehdusreaktion, joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti rasva-aineenvaihduntaan ja insuliiniherkkyyteen sekä aivojen toimintaan puhumattakaan mielialasta. Näistä kemiallisista ja fyysisistä rasitteista emme välttämättä saa samanlaista ahdistavaa stressin tunnetta kuten henkisistä rasitteista ja siksi ne voivat jäädä huomaamatta.”

Todella hyvä pointti! Kuinka moni tulee ajatelleeksi stressiä näin monelta eri kantilta? Uni on todella tärkeää stressin aikana, sen aikana elimistö rankentaa energiavarastojaan, korjaa kudoksia ja tuottaa proteiineja. Ilman riittävää unta keho ei toimi normaalisti ja jää stressaantuneeseen tilaan. Uni vaikuttaa niin suorituskykyyn, tarkkaavaisuuteen, mielialaan kuin terveyteen. Vääränlainen tai köyhä ruokavalio voi aiheuttaa stressin lisääntymistä kehossa ja sotkea fysiologiaa ja aiheuttaa epätasapainoa kehossa. Erilaiset dieetit, varsinkin rajut dieetit, vievät kehon todella stressaantuneeseen tilaan ja voivat aiheuttaa pysyviäkin vaurioita kehossa. Työstressi vaivaa varmasti monia meistä työssäkäyviä, kun business-maailma etenee hurjaa vauhtia eteenpäin. Mutta ei tule unohtaa myöskään kotona olevia äitejä, isejä, isovanhempia tai työttömiä. Myös heillä esiintyy stressiä ihan samalla tavalla kuin meilläkin. Ihmisen persoona, opitut käyttäytymismallit ja perimä kertovat paljon siitä, miten henkilö käsittelee stressiä. Osa selviää siitä paremmin ja osa tarvitsee siihen apua. Minä olen yksi niistä, joka tarvitsi loppupeleissä siihen ulkopuolisen apua.

3. Stressi muuttaa aivojen toimintaa.

”Kolmas stressintunteen huomaamattomaksi tekevä syy voi olla se, että stressaantuessamme silmien yläpuollella sijaitseva etuotsalohkon kuoren toiminta heikkenee. Traumaattisissa tilanteissa se voi fyysisesti jopa surkastua. Hyvin toimiessaan etuotsalohkon kuoren tehtävänä on mm. yhdistää vartalosta ja ympäristöstä tulevaa tietoa. Se säätelee ajatuksia, käyttäytymistä ja emootioita vanhojen kokemusten sekä ympäristöstä ja kehosta tulevan viestien pohjalta. ”

”Samaan aikaan kun stressi heikentää taitavan ja reflektoivan etuaivolohkon toimintaa, siirtyy valta etuotsalohkon ohjaamasta toiminnasta liskoaivoksikin kutsutulle aivorungolle sekä limbiselle aivoalueelle. Samalla pelontunteeseen liittyvän mantelitumakkeen aktiivisuus kasvaa. Tällöin huomiomme kiinnittyy vartalon tuntemusten sijasta helpommin kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan, kuten esimerkiksi ääniin, väreihin, liikkeisiin tai ”minun on pakko tehdä” tehtäviin. Aivorungon ja limbisen aivoalueen ”ylivalta” saa meidät juoksemaan kuin päättömät kanat tehtävästä tai asiasta toiseen huomaatta mitä kehossamme tapahtuu - usein väsymyksellä ja mitä mielenkiintoisimmilla mielialanvaihteluilla ryyditettynä.”

“Saatamme jäädä myös koukkuun jatkuvaan tekemiseen. On kiva tuntea pientä piristävää hermostuneisuutta. Jos lopettaa hopun ja on hetken ilman tietokonetta tai jatkuvaa sähköpostitulvaa, voi tuntua sille kuin elämä olisi tyhjää ja tylsää. Tälläisessa tilanteessa kiire voi yksinkertaisesti tuntua normaalimmalle kuin elämä ilman hoppua.”

Tässä hyvä syy siihen, miksi stressiä ei välttämättä huomaa. Keho on jo tottunut siihen! Valitettavasti tällainen elämäntyyli ei voi kestää loputtomiin ilman vaikutuksia. Itse huomasin pahimman stressin aikana käyvän juuri tällaista. Oli helpompi touhuta koko ajan ja tehdä asioita, suunnitella seuraaville päiville tekemistä. Ja niinä päivinä, kun ei jaksanutkaan touhuta vaan lysähti sohvalle peiton alle, tunsin hirveän huonoa omaatuntoa jaksamattomuudesta. Ruokin siis psyykkisesti omaa stressiäni ja kehoani enkä levossakaan saanut levättyä. Tämän lisäksi työongelmat vaivasivat, taloudellinen tilanne mietitytti ja henkilökohtainen elämä oli ihan sekaisin. Ei siis ihme, että tämä kaikki päättyy pitkäaikaisen stressin jälkeen burnoutiin?

4. "Ei mulla ole stressiä"

”Neljäs syy on aika yksinkertainen. Emme osaa tunnistaa stressin oireita, koska ne voivat olla jotain muuta kuin perinteisesti ajateltu stressin tuoma ahdistunut olotila. Oireista löydät esimerkkejä alta.”

”Toisinaan taas vuosien pinnistelyn jälkeen emme enää tiedä miltä hyvä olo tuntuu. Univaje, kivut, jaksamattomuus tai vaikka vatsanturvotus ovat osa normaalia arkea, emmekä kiinnitä niihin enää mitään huomiota. Näin minullekin aikoinaan kävi. Kokemukseni mukaan joskus myös näyttää sille, että yhteisö, jossa elämme tai työskentelemme pitää stressiä ja sen tuomia oireita normaalina osana elämää. Kun jostain asiasta tulee yhteisössä normi saatamme myös itse päätyä pitämään asiaa täysin normaalina. Yhteisön normit vaikuttavat etenkin terveyskäyttäytymiseemme. Ajattelutapamme ja käyttäyminen voi muuttua sosiaalisen vaikutuksen alaisena aivan tiedostamatta ja täysin ilman, että kukaan tyrkyttää sinulle jotain tiettyä elintyyliä tai ajatusta siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla.”

”Alla sinulle esimerkkejä stressin oireista. Niiden avulla voit oppia hidastamaan vauhtia viimeistään kun oireita alkaa ilmetä. Älä siis stressaannu alla olevasta oirelistasta vaan ajattele niitä vinkkeinä tai ystävinä, jotka ilmoittavat sinulle liiallisesta rasituksesta.

Fyysisiä oireita

- Jäykät lihakset etenkin niska- ja hartia-alueilla

- Pääkivut

- Nukkumisongelmat

- Tärinä

- Seksin kiinnostuksen väheneminen

- Painon lisääntyminen tai vähentyminen

- Levottomuus

Käytökselliset oireet

- Viivyttely

- Hampaiden yhteenpureminen

- Vaikeus lopettaa aloitettu työ

- Muutokset alkoholin ja ruoan kulutuksessa

- Tupakoinnin aloittaminen tai tupakoinnin lisääminen

- Lisääntynyt tai vähentynyt tarve viettää aikaa muiden kanssa

- Asioiden märehtiminen

Emotionaaliset oireet

- Itkuisuus

- Paineen tunne

- Vaikeus rentoutua

- Hermostuneisuus

- Äkkipikaisuus

- Depressio

- Vaikeus keskittyä

- Vaikeus muistaa asioita

- Huumorintajun menetys

- Päätöksenteon kyvyttömyys”

Kuinka moni tunnistaa itsessään samoja oireita? Oireet ovat hyvin laaja-alaisia ja voivat liittyä moneen eri sairauteenkin, mutta kuvastavat hyvin stressin aiheuttamia oireita. Itse olisin voinut ruksittaa lähes jokaisen oireen, sillä ne esiintyivät jatkuvasti pitkään jatkuneen stressin aikana. Stressin seurauksena sairastuin masennukseen, aloin kärsimään ahdistus- ja paniikkikohtauksista. Lopulta sain fibromyalgia diagnoosin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan. Pahinta oli se, että stressistä ei vaan päässyt irti vaika yritti. Lepo ei tuonut helpotusta, liikunta ei tuonut helpotusta, huonot ruokailuvalinnat pahensivat oloa ja koko ajan oli sellainen olo, kuin olisi ollut hamsterin juoksupyörässä juoksemassa eikä vain päässyt siitä pois – pakko oli jatkaa, vaikka kroppa ilmoitti jo monilla oireillaan olevansa lopussa. Olin jo aikaisemmin tunnistanut kehon oireet pitkäaikaisesta stressistä, mutta omat keinoni eivät riittäneet sen poistamiseen. Oli pakko kääntyä lääkärin puoleen ja siitä alkoi se ensimmäinen askel kohti parempaa. Ei ole hyvä jäädä tällaisen asian kanssa yksin, vaan hakea apua tarvittaessa. Yritin jopa väittää, etten ole stressaantunut. Miten olisin voinut olla, kun olin yrittänyt jo vaikka mitä stressin helpottamista varten? Tässä menin niin metsään, että jälkeenpäin hävettää. Ei se stressi mihinkään ollut mennyt, vaikka yritinkin niin väittää. Eli valitettavasti se stressin tunnistaminen ei ole niin helppoa. Sen kieltäminen ei auta asiaa yhtää. En suostunut kuuntelemaan kehon oireita ja yritin jotenkin ajatusten ja itsesuggestion avulla viedä sitä pois. Aika hölmöä, eikös?

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on stressin tunnistaminen ja -hallinta.

Stressin tunnistaminen

Kun yritin etsiä tietoa stressistä ja ennen kaikkea sen hallinnasta, törmäsin sellaiseen sivustoon kuin Biohakkerit. Biohakkereihin kuuluvat 3 henkilöä, jotka ovat Teknologia-asiantuntija Teemu Arina, lääkäri Olli Sovijärvi sekä ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. He ovat oman mielenkiintonsa, elämäntapojensa ja hyvinvoinnin avulla selvittäneet, tutkineet ja tarkastelleet hyvinkin laajasti kehon toimintaa ja yksi näistä osa-alueista on ollut stressi. Heidän pitämänsä webinaarissa Stressin biohakkerointi käydään hyvin läpi stressiä, sen vaikutuksia ja ennen kaikkea sen hallintaa ja ymmärtämistä. Kannattaa katsoa webinaari, itse opein sieltä paljon asioita. Webinaarisivulla on myös yhteenvetona kirjoitettu tärkeimpiä aiheita sen sisällöstä linkkeineen ja lähteineen. Pojat ovat ehkä hieman liian paljon myyntimiehiä ja yrittävät kaupata webinaariensa avulla yhtä sun toista alennuskoodien kera. Mutta tämän lisäksi he puhuvat paljon asiaa ja ovat oikeasti selvittäneet asioiden taustoja.

Ensin olisi hyvä selvittää, mikä oman stressin taustalla on. Unella on todella suuri merkitys tässä, niin kuin aikaisemmin totesin. Vitamiinipuutokset voivat aiheuttaa kehossa tulehdustiloja ja vaikeuttaa unen laatua. Esimerkiksi B12 vitamiinin puutos häiritsee melatoniinin tuottoa, jonka seurauksena uni saattaa häiriintyä. Ja kun tähän lisätään stressi ja stressin on todettu kuluttavan B12 vitamiinia ja oravanpyörä on valmis. (Vitamiinisuositukset: B12-vitamiini, Does vitamin B12 deficiency cause insomnia?, B12-vitamiini, kobalamiini (syankobalamiini)). Omalla kohdallani en kuvitellut unihäiriöstä olevan niin paljoa haittaa ennen kuin pystyin nukkumaan kunnolla. Silloin vasta ymmärsi, miten paljon unettomuus vaikuttaa ja miten tärkeää riittävä uni on.



Ehkä ravinnossamme olisi parannettavaa? Valmisruoat, liian yksitoikkoinen ruokavalio, väliin jääneet lounaat tai illalliset, rankat dieetit tai sopimattomat ruoka-aineet voivat aiheuttaa kehoon stressitilanteen, jonka seurauksena kehon normaali toiminta häiriintyy. Alkaa ilmeneen puutostiloja, vatsaoireita, päänsärkyä, unettomuutta, tulehdustiloja, lihas- tai nivelsärkyjä...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monipuolinen ruokavalio on kaiken A ja O. Itse tein ruokayliherkkyystestin, josta kirjoitinkin aikaisemmin. Blogipostauksen löydät täältä. Testin perusteella jätin ruokavaliostani pois maidon, kananmunat sekä gluteenin ja katsoin sen vaikutusta omaan olotilaan. Oloni on kohentunut huomattavasti, vatsa toimii paremmin, turvotus on hävinnyt, allergiaoireet vähentyneet, päänsärky ja kivut kadonneet. Muutaman kuukauden jälkeen aloin lisäämään ruoka-aineita takaisin ruokavalioon, mutta yritän edelleen mahdollisuuksien mukaan vältellä näitä 3 ruoka-ainetta.

Työstressi on ihan oma kategoriansa. Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjassa käsitellään työstressiä kirjan stressi-osiossa. Siellä Jaakkola kirjoittaa, ettei usko ihmisten väsyvän työpaikoilla pelkän huonon johtamisen tai liian suuren työkuorman takia. Hänen mielestään nykyihmisen elimistö on jo lähtökohtaisesti niin huonossa jamassa, ettei se pääse toimimaan niin tehokkaasti kuin pitäisi eikä keho siedä nykyisiä työpaineita. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi tarkoittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja -yhteisössä.(Työterveyslaitos). Työuupumus johtuu pitkittyneestä työstressistä.

Näin kävi myös itselleni. Työstressi kasvoi kasvamistaan, siihen päälle ne univaikeudet, kehon säryt ja kolotukset, vatsaongelmat… Alatteko jo näkemään, miten kaikki liittyy kaikkeen? “Tuottavan työn tekeminen ja työuupumuksen ehkäisy lähtee hermoston, hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan ymmärtämisestä” sekä “...mielen hyvinvointi ja emotionaalisten seikkojen tärkeys.”, kuten Jaakkola kirjassaan toteaa. Ehkä se työkaveri siellä töissä ei olekaan niin ärsyttävä tai ehkä huonosti toteutetut asiat olekaan niin katastrofaalisia kuin olet kuvitellut? Ehkä kaiken negatiivisen ajattelun ja tuntemusten taustalla onkin kehon oma hormonitasapaino ja epätasapainon takia olemme herkempiä aistiärsykkeille ja suutumme helpommin kuin tavallisesti. Tai jos sinulla itselläsi ei ole tätä ongelmaa, niin ehkä sen työkaverin käytöksen ja olemuksen takana on uupumus ja stressi? Stressi tappaa luovuuden ja innovointikyvyn, meistä tulee välinpitämättömiä eikä me aina huomioida kaikkea ympärillä tapahtuvaa, koska energiat kuluvat oman arjen pystyssä pitämiseen. Alkaa ilmeneen vatsaongelmia, päänsärkyjä, unettomuutta… Tällä täytyy saada stoppi! Juttele esimiehesi kanssa, ota yhteys työterveyteen, puhu muiden kollegojen kanssa tai hae apua ammattiauttajalta. Itse kävin muutamaan otteeseen keskustelemassa työstressistä työpsykologin kanssa ja keskustelut aukaisivat silmäni ihan uuteen maailmaan. Selvisi myös, että varsinainen työstressin aiheuttaja ei ollutkaan kokonaan työpaikalla vaan omassa menneisyydessäni ja sen vaikutuksissa nykyiseen hetkeen.

Tähän voidaan myös lisätä työergonomia, joka koskettaa kaikkia töissäkäyviä ja miksei myös kotona olevia. Pitkään paikallaan istuminen tai seisominen ja huono työasento (oli kyse sitten toimistotyöstä, kaupan kassalla olemisesta tai fyysisesti raskaasta työstä) aiheuttavat keholle stressiä. Työpäivän jälkeen ei kuulu särkeä päätä, kolottaa paikkoja tai olla mieli maassa. Työsuojeluhallinto määrittelee työergonomian näin:

“Ergonomia tarkoittaa työpisteen rakenteiden, työvälineiden, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Näitä on tarkasteltava kokonaisuutena ottaen huomioon työntekijöiden yksilölliset ominaisuudet. Tavoitteena on, että työ voidaan tehdä aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta tai tapaturman vaaraa. Tuki- ja liikuntaelinten liiallista kuormitusta voivat aiheuttaa toistotyö, yksipuoliset työliikkeet, raskaat nostot, huonot työasennot ja työliikkeet. Seurauksena on usein tuki- ja liikuntaelinten liiallista kuormitusta ja sairauksia.”

Ja vaikka listaankin tämän viimeisenä, niin se ei tarkoita etteikö se olisi tärkeä. Se on itseasiassa kaikkein tärkein asia eli sairauksien poissulkeminen. Joskus stressin taustalla voi olla myös sairaus ihan tavallisesta flunssasta alkaen. Verikokeiden perusteella saadaan helposti suljettua pois vakavat sairaudet ja nykyään voidaan tutkia myös vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuuksia. Tulehdusarvot kertovat kehossa vallitsevasta tulehdustilasta, hemoglobiini kertoo kärsitäänkö anemiasta, maksan ja munuaisten toimintaa voidaan seurata yhdellä verikokeella. Tämän tulisi olla se ensimmäinen asia, jota lähdetään tutkimaan.

Itseltäni otettiin laaja verenkuva, joka sisälsi laajan kirjon testejä. Siinä katsottiin leukosyytit (valkosolut; tulehdusten torjuntaan), erytrosyytit (punasolut; pääasiassa hapen ja hiilidioksidin kuljetus), hemoglobiini, trombosyytit (verihiutaleet, osallistuvat veren hyytymiseen), kolesteroli, triglyseridit, alaniiniaminotransferaasi (S-ALAT on maksan entsyymi, joka nousee yleisimmin soluvaurion seurauksena ja sen pitoisuus kuvastaa soluvaurion astetta), glutamyylitransferaasi (Glutamyylitransferaasi on aminohappojen aineenvaihduntaan osallistuva entsyymi, jota on runsaasti maksan sappitiehyiden seinämäsoluissa.) ja kreatiini (munuaisten toiminta). Näiden kokeiden perusteella minun olisi pitänyt olla terve kuin pukki, mutta olo oli päinvastainen. Tässä kohtaa lääkäri nosti kätensä ilmaan ja kehoitti vain ottamaan psykologiin yhteyttä.

Tästä lähti liikkeelle omat tutkimukseni sairauksista, fibromyalgiasta, hormonitasapainosta ja ennen kaikkea stressistä.

Tästä lähti päätökseni vaikuttaa omaan tulevaisuuteeni.

Tästä lähti matkani kohti parempaa elämää.

Edit 27.01.2015
Tässä yksi linkki lisää, jossa käsitellään stressiä: Stressi ja kipu reagoivat koettuun uhkaan

Kilpirauhasen vajaatoiminta / hypotyreoosi

Olen jo pidemmän aikaa meinannut kirjoittaa tästä aiheesta, sillä ainakin omalla kohdallani tässä kohtaa löytyi parannettavaa. Foorumeita lukiessa olen kiinnittänyt huomiota, että aika monella on fibromyalgia diagnoosin lisäksi kilpirauhasen toimintaongelmia - joko jo diagnosoituna tai piilevänä. Ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta löytyy paljon samoja oireita kuin fibromyalgiasta. Itse tulen perheestä, jossa kilpirauhasongelmia löytyy ihan omista vanhemmista lähtien. Löytyy niin struumaa, kilpirauhasen liika- kuin vajaatoimintaa sekä kilpirauhasen kasvaimia, onneksi hyvälaatuisina. Kun oireiluni alkoivat ja ennen kuin fibromyalgiadiagnoosin sain, pyysin työpaikkalääkäriä mittauttamaan kilpirauhasarvot. Oireet kun täsmäsivät täysin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta ennen kuin lähden enempää selittämään, niin kerrataan lyhyesti perusasioita kilpirauhasesta.

Yleistä kilpirauhasesta

Kilpirauhanen kuuluu umpirauhasiin ja se sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Rauhanen on varsin suuri umpirauhaseksi ja aikuisen ihmisenkilpirauhanen painaa 15–30 grammaa. Kilpirauhashormonit vaikuttavat lähes jokaiseen soluun kehossa.

Se valmistaa, varastoi ja vapauttaa verenkiertoon kilpirauhashormoneja, jotka säätelevät koko elimistön aineenvaihduntaa ja elintoimintoja. Kilpirauhashormonit säätelevät kehon proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien käyttöä sekä stimuloivat vitamiinien ja hivenaineiden aineenvaihduntaan. Kilpirauhashormonit vaikuttavat myös ihmisen psykologiseen hyvinvointiin. Rauhanen vaikuttaa aivojen toimintaa, kasvuun, yleiseen vireystasoon, sydämen sykkeeseen, lämmön tuottoon, kolesterolipitoisuuksiin, painoon, lihasvoimaan, muistiin, suolen toimintaan, hiusten hyvinvointiin ja koko elimistön toimintaan. Ne ovat siis pääasiallisessa roolissa kehon kokonasvaltaisessa hyvinvoinnissa ja kehityksessä.

Pieni rauhanen, mutta vaikuttaa moneen asiaan. Ja jos sen toiminnassa on ongelmia, ei ole ihme, että kehokin alkaa toimimaan epänormaalisti.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Yleisimmät kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat vajaatoiminta eli hypotyreoosi ja liikatoiminta eli hypertyreoosi. Kilpirauhasen syöpätaudit ovat melko harvinaisia, vuosittain löytyy noin 380 uutta tapausta. Kilpirauhasen kliinisesti havaituista kyhmyistä ainoastaan noin 5 % on syöpää. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää kehon aineenvaihduntaa 40-50 prosenttia ja liikatoiminta voi nostaa aineenvaihduntanopeuden jopa 60-100 prosenttia normaalitason yläpuolelle.

Kilpirauhasen hormonit ja verikokeet

Aivolisäke (= hypofyysi) erittää TSH eli kilpirauhasta kiihdyttävää hormonia (engl."thyroid stimulating hormone"). Tämä säätelee kilpirauhasen toimintaa.

Kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia eli T4 ja trijodityronini T3. Trijodityroninia syntyy muissakin elimissä.

Jos kilpirauhanen toimii vajaasti, aivolisäke nostaa TSH-tuotantoaan. TSH ohjaa kilpirauhasta tuottamaan lisää sen omia hormonejaan T4 ja T3. Jos kilpirauhanen toimii liiallisesti, niin aivolisäkkeen TSH-eritys vaimenee. Vajaatoiminta syntyy kun kilpirauhanen ei enää pysty erittämään riittävästi elintoimintoja ylläpitäviä hormoneja T4 (tyroksiini) ja T3 (trijodityroniini).

Meillä Suomessa yleisimmin testataan verinäytteistä

• S-TSH = tyreotropiini seerumista sekä 
• S-T4-V = tyroksiini, vapaa seerumista. 
• Tämän lisäksi voidaan tutkia kilpirauhasen vasta-aineet = TPOAb sekä S-T3-V = trijodityroniini, mutta näihin annetaan paljon vähemmän lähetteitä kuin olisi ehkä tarpeen tai hyödyllistä diagnoosin kannalta.

Näiden hormonien lisäksi löytyy useita muita yhdisteitä, joita syntyy kilpirauhasen toiminnan sivutuotteena. Mutta pääsääntöisesti tyreotropiini sekä tyroksiini kertovat viitteitä kilpirauhasen toiminnasta, muilla tutkimuksilla saadaan tarkempaa tietoa tukemaan edellisten tuloksia. Mittaustulosten raja-arvot ovat labrakohtaisia ja riippuvat laboratorion käyttämistä mittausmenetelmistä ja –laitteista.

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja oireet

Tässä käsittelen nyt lähemmin ainoastaan vajaatoimintaa, joka ilmeni loppujen lopuksi myös itselläni. Vajaatoiminnan oireita löytyy paljon ja voivat olla hyvin yksilökohtaisia. Varsinkin, jos kilpirauhasen vajaatoiminta on kehittynyt hitaasti, on ihminen saattanut ajan saatossa soputua aiheutuneisiin oireisiin eikä aina osaa yhdistää olotilaansa kilpirauhasen häiriöön. Tai – kuten olen myös itse huomannut – oireita selitetään jollain muulla asialla.

Itse ajattelin masennukseni johtuvan omasta saamattomuudestani ja unettomuuteni (työ)stressistä. Vasta sen jälkeen kun aloin seuraamaan ruokavaliota tarkasti, lisäämään liikuntaa ja muuttamaan koko olemustani ja rutiinejani, aloin vasta ymmärtämään ettei kroppa toiminut lainkaan normaalisti ja jotain oli vialla. Nukuin edelleen huonosti, liikunnasta palautuminen vei yleensä viikon, lihakset tulehtuivat helposti, niveliä särki, hiuksia irtosi tuppeineen valtavasti. Tai seuraavaksi, kun fibromyalgialääkityksen (Triptyl) aloituksen jälkeen yöunet paranivat, olin edelleen todella uupunut. Sen jälkeen alkoivat tulemaan muistiongelmat, keskittymiskyvyn puute sekä aivosumu (engl. ’brain fog’). Missään vaiheessa en ajatellut näiden oireiden johtuvat kilpirauhasesta. Ajattelin vain tekeväni itse itselleni nämä oireet ja koin masennusta kaikesta siitä mitä en jaksanut tai pystynyt tekemään. Näiden lisäksi minulla on ollut painonnousua, kuukautishäiriöitä, migreeniä, vatsaongelmia ja ties mitä muuta. Kuka olisi uskonut, että kaiken näiden takana voisi olla pienen pieni rauhanen?

Mutta yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat mm. (lähde):

o Väsymys
o Hidastunut aineenvaihdunta
o Huonontunut palautuminen
o Lihasheikkous
o Masennus
o Jatkuva kylmyys
o Kylmät jalat ja kädet
o Korkea kolesteroli
o Sydänvaivat
o Tykytys
o Lisääntynyt unentarve
o Turvotus
o Ummetus
o Hiusten lähtö/kuivuminen/oheneminen
o Käheä/madaltunut ääni
o Kuukautishäiriöt
o Kasvun hidastuminen
o Lapsettomuus
o Kova uloste
o Kulmakarvojen harveneminen
o Kuiva iho
o Huonontunut keskittymiskyky
o Muistihäiriöt
o Hidastunut ajatuksenjuoksu
o Katseen myöhässä tuleminen
o Lihoaminen ja kyvyttömyys laihtua
o Huonontunut tai olematon libido
o Lihassärky
o Motivaation puute
o Mielialojen vaihtelu
o Ahdistuneisuus
o Nivelsärky
o Ruokahaluttomuus
o Paineen tunne kaulassa

Listaa kun lukee, niin moni oireista on hyvin yleismaailmallinen ja voidaan yhdistää sairauteen kuin sairauteen. Se, että nämä oireet esiintyvät, ei pelkästään kerro kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta oireiden ollessa olisi hyvä tutkia myös kilpirauhasarvot. Ja hyvä lääkäri kuuntelee myös potilaan oireita eikä sokeasti tuijottele verikokeiden raja-arvoja.

Vajaatoiminnan toteaminen

Vajaatoiminta voidaan todeta helposti verikokeilla. Kilpirauhaskokeista TSH- arvo nousee vajaatoiminnassa ja useimmiten samanaikaisesti veren tyroksiini-hormonin (T4V) pitoisuus laskee. Jos vajaatoiminnan syyksi oletetaan krooninen autoimmuunitulehdus, voidaan tutkia vasta-aineita kuten S-TPOAb tai TyglAb. On myös hyvä tarkastaa veren kolesteroliarvo. Jos kyseessä on aivolisäkeperäinen vajaatoiminta sekä TSH että T4V ovat matalat.

Jos lähisuvussa esiintyy kilpirauhastautia, diabetes mellitusta, vitiligoa eli valkoläiskätautia, nuorena hiusten harmaantumista, lisämunuaisten vajaatoimintaa, B12-puutosanemiaa, riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan on jonkin verran lisääntynyt.

Joskus potilaalla veren TSH-arvo voi olla lähellä viitearvojen alarajaa mutta kuitenkin normaalilla alueella. Hoitokokeilu tyroksiinilla on tällöin mahdollinen, jos potilaalla on selviä vajaatoimintaan sopivia oireita.

Itse kuuluin tähän ryhmään, jolla TSH oli kyllä rajojen sisällä, mutta silti useita vajaatoiminnan oireita oli havaittavissa. Työpaikkalääkäri sitten ehdotti tyroksiini-hoitoa pienellä annoksella ja sitä olen nyt syönyt lokakuusta 2014 lähtien. Edelleenkään en syö niin isoja annoksia kuin sellaiset potilaat, joilla on verikokeiden perusteella selvästi vajaatoimintaa. Mutta omalla kohdallani pieni annoskoko on vaikuttanut omaan olooni huomattavasti, eroa on ollut kuin yöllä ja päivällä.

Verikokeiden valmistautumisohjeita annetaan aika vaihtelevasti riippuen laboratorioista, mutta tärkeintä oikeanlaisen arvon kannalta on ottaa verikokeet mahdollisimman pian heräämisen jälkeen ja ennen klo 10. Itse sain ohjeistuksen, että aamupalan saa syödä normaalisti, mutta tyroksiinilääkettä ei tule ottaa ennen verikoetta. Joiden ohjeiden mukaisesti kahvin juomista ja tupakointia tulisi välttää aamulla. Aikaisemmin vaadittiin paastoa, mutta siitä ollaan kai nykyään luovuttu kokonaan.

Huom! On vaarallista hoitaa kilpirauhasvalmisteilla ihmisiä, joilla ei ole vajaatoimintaa. Esimerkiksi masennusta, vetämättömyyttä tai ylipainoa ei tule hoitaa kilpirauhasvalmisteilla, ellei vajaatoimintaa ole asianmukaisin laboratoriokokein varmistettu.

Vajaatoiminnan hoito

Vajaatoiminnan hoitoon käytetään tyroksiinihormonia. Tyroksiinin annos räätälöidään veren TSH-arvon perusteella, joka pyritään säätämään viitearvojen alarajoille eli tasolle 1–2 mU/l. Kun oikea annos on löytynyt, se ei yleensä muutu vuosien mittaan. Poikkeuksena on raskaus, jolloin tyroksiinin tarve lisääntyy ja annosta suurennetaan. Tämän lisäksi omalla kohdallani tyroksiinipitoisuutta (T4) on pyritty nostamaan ylöspäin, sillä verikokeissa minulla tämä arvo oli alhaalla (kuitenkin rajojen puitteissa).

Normaalilla tyroksiinihoidolla enemmistö potilaista paranee täysin oireettomaksi. Joillakin potilailla voi normaaleilla annoksilla jäädä oireita, jolloin tyroksiiniannoksen suurentaminen hieman tavanomaista suuremmaksi voi poistaa oireet. Tämä täytyy tehdä lääkärin valvonnassa ja veriarvoja (TSH-arvo) seuraten. Alussa verikokeita otetaan tiuhempaan tahtiin, kunnes oikea ylläpitoannos on saavutettu. Tämän jälkeen arvoja seuraillaan 1-2 vuoden välein.

Lisäinfoa

Niin kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin fibromyalgian hoitoon suositellaan gluteenitonta ruokavaliota. Itse olen kokenut saavani ruokavaliosta paljon hyötyä, vaikka ihan 100 % gluteenitonta en olekaan pitänyt. Intoa tähän kokeiluun sain, kun tein kotona ruoka-aineyliherkkyystestin (voit lukea siitä täältä: Ruokayliherkkyyksien mittaaminen kotona) ja näin jälkikäteen testi oli oikeassa, sillä jättäessäni yliherkkyyttä aiheuttavat ruoka-aineet pois tai radikaalisti vähemmälle, on vatsani voinut paremmin ja sitä kautta koko kehoni. Ruokavalion ja tyroksiinilääkityksen kanssa olen saanut fibromyalgiaoireet lähes kokonaan kuriin eikä ne enää hallitse elämääni - vaan minä hallitsen niitä. Tiedän edelleen, että urheilusta palautuminen kestää tai saunassa käymisen jälkeen seuraavana päivänä kolottaa koko kroppaa. Mutta nyt kun tiedän nämä asiat, on niitä helpompi välttää tai ainakin on tietoinen niiden aiheuttamista seurauksista.

Tämän lisäksi suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta tai ostamaan omaksi Kaisa Jaakkolan kirjan “Hormonitasapaino - opas energiseen elämään”. Kirjassa tuodaan hyvin esille se, miten eri hormonien toiminta (mm. kilpirauhashormonit) vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämään, mm. hyvinvointiin, sairauksien riskiin, mielen tasapainoon, sosiaalisiin suhteisiin, libidoon ja kehonkoostumukseen. Täältä voit lukea otteen kirjasta: Hormonitasapaino - opas energiseen elämään.

Lähteet:

http://www.kilpirauhanen.com/

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/

http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/vajaatoiminta.html

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_masennuksen_syyna_kilpirauhashairio

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00667

http://www.labquality.fi/@Bin/2634419/Nevalainen+Pasi_+Hypo+ja+hypertyreoosi+LabQualityDays+2014.pdf

http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi/arkisto/endo-nafa-meeting-2004/invited-lectures-friday-8-10-200/subkliininen-hypo-ja-hypertyreoo/