Stressi - mikä se on, miten se vaikuttaa ja miten sen tunnistaa

Jokainen meistä on varmasti elämänsä aikana kokenut stressiä. On olemassa niin hyvää kuin huonoa stressiä ja välillä niiden erottaminen voi olla haastavaa. Aina ei välttämättä edes tiedä olevansa stressaantunut. Kaiken kiireen ja touhuamisen keskellä voi helposti jäädä huomiotta kehon merkit liian kiireisestä elämästä. Tästä postauksesta tulee pitkä, sillä minulla itselläkin on paljon sanottavaa tästä aiheesta.

Viime viikkoina olen tutustunut Kristian Ekströmin kirjoituksiin hänen omassa blogissaan ja mies tietää mistä puhuu – ja kirjoittaa yksinkertaisesti ja selkeästi vaikeita asioita paperille. Kristian Ekström kuvailee itseään näin:

”Olen tietokirjailija, luennoitsija, hyvinvointivalmentaja, yrittäjä ja kiropraktikko. Intohimonani on ihmisten innostaminen terveyttä ja elämänlaatua parantaviin elämäntapamuutoksiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin.”

Ekströmin sivuille pääset klikkaamalla tätä linkkiä: Kristian Ekström: Terveyttä yksinkertaisesti, helposti, yhdessä! Sieltä pääset myös hänen kirjoittamaan blogiin, jossa on paljon luettavaa.

Ensimmäiseksi tartun Ekströmin kirjoittamaan blogipostaukseen Neljä syytä miksi emme huomaa stressiä. Käyn tässä läpi hänen listaamansa 4 syytä ja lisään niihin omia mietteitäni.

1. Stressi on vain negatiivisia asioita. Vai onko?

”Yksi syy on todennäköisesti se, että ajattelemme stressiä usein negatiivisten tapahtumien kautta. Jos emme koe negatiivisia tapahtumia, emme voi olla stressaantuneita. Kuitenkin liikaa mukaviakin asioita voi ajaa meidät burn outin partaalle. Esimerkiksi työ voi olla todella mukavaa ja mukaansatempaavaa. Voidaan puhua niin sanotusta työnimusta, joka kaikesta positiivisuudestaan huolimatta voi ajaa meidät loppuun jatkuvilla tavoitteilla, kiireellä ja heikolla levolla. Samalla tavalla voi käydä harrastusten kanssa. Niitä voi olla liian paljon suhteessa lepoon. On esimerkiksi melko yleistä kuulla monen kärsivän uniongelmista, vaikka elämässä kaiken pitäisi olla todella hyvin. Työ on kivaa ja on monta mahtavaa harrastusta. Joskus kivaakin on vain liian paljon ja uni kärsii.”

Tässä oli hyvä pointti siitä, että stressi ei aina tarkoita negatiivisia asioita. Nykypäivänä ihmiset ovat todella kiireisiä töiden, lasten, harrastusten ja vaikka minkä tapahtuman takia ja kalenterit saatetaan täyttää täyteen tapahtumia ja jatkuvasti juostaan paikasta toiseen ja eletään tarkan aikataulun mukaisesti. Ei ihme, että keho rasittuu tällaisessa ja lepo saattaa unohtua. Liika on aina liikaa, se täytyy muistaa. Hetken aikaa keho saattaa jaksaa painaa 110 % teholla, mutta ellei vauhtia hidasta, voi stressi aiheuttaa tuhojaan. Ja pahimmassa tapauksessa tämä voi tapahtua pikku hiljaa, jolloin oireet voivat jäädä huomaamatta. Paljon kuulee selityksiä esim. ”Kun ei kukaan muu voi tätä tehdä”, ”Kyllä mä tästä selviän”, ”Ei mua väsytä, nukuin viime yönä vain huonosti (niin kuin jo koko vuoden ajan)” tai huomaat tarvitsevasi jatkuvasti lisää kahvia tai muita stimulantteja pysyäksesi hereillä. Ja urheiluhullu ihminen voi jäädä koukkuun siihen hyvänolontunteeseen onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen, eikä huomaa kehon viestejä ylirasittuneesta tilasta. Tai itse koen välillä stressiä siitä, etten ole saanut aikaan niin paljoa kuin olin suunnitellut, oli kyseessä sitten positiivisten asioiden tai negatiivisten asioiden hoito.

Ihminen tarvitsee positiivista stressiä (=eustressi), sen avulla me kehitymme. Positiivisen stressin erona on se, että se on lyhytaikaista ja siitä toipumiseen menee vain muutama minuutti tai korkeintaan muutama tunti. Esimerkiksi kävelylenkki toimii hyvänä positiivisen stressin lähteenä. Itsensä voittaminen esimerkiksi omalla kohdallani on esityksen pitäminen. Jännitän esitystä paljon, mutta esityksen jälkeen mieli on mahtava, kun on ylittänyt omat odotuksensa. Ja tämä väliaikainen stressi häviää, kun esitys on pidetty. Itse koen toimivani paremmin pienen stressin alla; keskittymiskyky paranee ja ajatukset juoksevat nopeammin, kun stressihormoni kortisoli saa kehon toimimaan tehokkaammin. Ongelmaksi tämä tulee siinä vaiheessa, kun stressi ei poistukaan vaan jää vaikuttamaan pidempiaikaisesti ja kehon kortisolitasot jäävät korkeiksi.

2. Stressi on vain henkistä rasitusta.

”Miellämme stressin aiheuttajaksi usein vain henkiset rasitteet kuten ihmissuhdeongelmat, huono työilmapiiri tai rahahuolet. Kuitenkin fyysiset ja kemialliset rasitteet kuten jatkuva paikallaan olo, liiallinen liikunta, kipu, nestehukka, piristeet, tupakka, alkoholi tai puutteellinen ruokavalio ovat myös stressitekijöitä. Jos annat seuraaviin esimerkkikysymyksiin positiivisen vastauksen, voi vartalosi olla jo normaalia enemmän stressin vaikutuksen alaisena - tunsit stressiä tai et. Istutko päivittäin yhtäjaksoisesti yli 2 tuntia, onko virtsasi tummaa (nestevajetta) tai oletko väsynyt? Esimerkiksi univaje saa aikaa tulehdusreaktion, joka taas voi vaikuttaa negatiivisesti rasva-aineenvaihduntaan ja insuliiniherkkyyteen sekä aivojen toimintaan puhumattakaan mielialasta. Näistä kemiallisista ja fyysisistä rasitteista emme välttämättä saa samanlaista ahdistavaa stressin tunnetta kuten henkisistä rasitteista ja siksi ne voivat jäädä huomaamatta.”

Todella hyvä pointti! Kuinka moni tulee ajatelleeksi stressiä näin monelta eri kantilta? Uni on todella tärkeää stressin aikana, sen aikana elimistö rankentaa energiavarastojaan, korjaa kudoksia ja tuottaa proteiineja. Ilman riittävää unta keho ei toimi normaalisti ja jää stressaantuneeseen tilaan. Uni vaikuttaa niin suorituskykyyn, tarkkaavaisuuteen, mielialaan kuin terveyteen. Vääränlainen tai köyhä ruokavalio voi aiheuttaa stressin lisääntymistä kehossa ja sotkea fysiologiaa ja aiheuttaa epätasapainoa kehossa. Erilaiset dieetit, varsinkin rajut dieetit, vievät kehon todella stressaantuneeseen tilaan ja voivat aiheuttaa pysyviäkin vaurioita kehossa. Työstressi vaivaa varmasti monia meistä työssäkäyviä, kun business-maailma etenee hurjaa vauhtia eteenpäin. Mutta ei tule unohtaa myöskään kotona olevia äitejä, isejä, isovanhempia tai työttömiä. Myös heillä esiintyy stressiä ihan samalla tavalla kuin meilläkin. Ihmisen persoona, opitut käyttäytymismallit ja perimä kertovat paljon siitä, miten henkilö käsittelee stressiä. Osa selviää siitä paremmin ja osa tarvitsee siihen apua. Minä olen yksi niistä, joka tarvitsi loppupeleissä siihen ulkopuolisen apua.

3. Stressi muuttaa aivojen toimintaa.

”Kolmas stressintunteen huomaamattomaksi tekevä syy voi olla se, että stressaantuessamme silmien yläpuollella sijaitseva etuotsalohkon kuoren toiminta heikkenee. Traumaattisissa tilanteissa se voi fyysisesti jopa surkastua. Hyvin toimiessaan etuotsalohkon kuoren tehtävänä on mm. yhdistää vartalosta ja ympäristöstä tulevaa tietoa. Se säätelee ajatuksia, käyttäytymistä ja emootioita vanhojen kokemusten sekä ympäristöstä ja kehosta tulevan viestien pohjalta. ”

”Samaan aikaan kun stressi heikentää taitavan ja reflektoivan etuaivolohkon toimintaa, siirtyy valta etuotsalohkon ohjaamasta toiminnasta liskoaivoksikin kutsutulle aivorungolle sekä limbiselle aivoalueelle. Samalla pelontunteeseen liittyvän mantelitumakkeen aktiivisuus kasvaa. Tällöin huomiomme kiinnittyy vartalon tuntemusten sijasta helpommin kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan, kuten esimerkiksi ääniin, väreihin, liikkeisiin tai ”minun on pakko tehdä” tehtäviin. Aivorungon ja limbisen aivoalueen ”ylivalta” saa meidät juoksemaan kuin päättömät kanat tehtävästä tai asiasta toiseen huomaatta mitä kehossamme tapahtuu - usein väsymyksellä ja mitä mielenkiintoisimmilla mielialanvaihteluilla ryyditettynä.”

“Saatamme jäädä myös koukkuun jatkuvaan tekemiseen. On kiva tuntea pientä piristävää hermostuneisuutta. Jos lopettaa hopun ja on hetken ilman tietokonetta tai jatkuvaa sähköpostitulvaa, voi tuntua sille kuin elämä olisi tyhjää ja tylsää. Tälläisessa tilanteessa kiire voi yksinkertaisesti tuntua normaalimmalle kuin elämä ilman hoppua.”

Tässä hyvä syy siihen, miksi stressiä ei välttämättä huomaa. Keho on jo tottunut siihen! Valitettavasti tällainen elämäntyyli ei voi kestää loputtomiin ilman vaikutuksia. Itse huomasin pahimman stressin aikana käyvän juuri tällaista. Oli helpompi touhuta koko ajan ja tehdä asioita, suunnitella seuraaville päiville tekemistä. Ja niinä päivinä, kun ei jaksanutkaan touhuta vaan lysähti sohvalle peiton alle, tunsin hirveän huonoa omaatuntoa jaksamattomuudesta. Ruokin siis psyykkisesti omaa stressiäni ja kehoani enkä levossakaan saanut levättyä. Tämän lisäksi työongelmat vaivasivat, taloudellinen tilanne mietitytti ja henkilökohtainen elämä oli ihan sekaisin. Ei siis ihme, että tämä kaikki päättyy pitkäaikaisen stressin jälkeen burnoutiin?

4. "Ei mulla ole stressiä"

”Neljäs syy on aika yksinkertainen. Emme osaa tunnistaa stressin oireita, koska ne voivat olla jotain muuta kuin perinteisesti ajateltu stressin tuoma ahdistunut olotila. Oireista löydät esimerkkejä alta.”

”Toisinaan taas vuosien pinnistelyn jälkeen emme enää tiedä miltä hyvä olo tuntuu. Univaje, kivut, jaksamattomuus tai vaikka vatsanturvotus ovat osa normaalia arkea, emmekä kiinnitä niihin enää mitään huomiota. Näin minullekin aikoinaan kävi. Kokemukseni mukaan joskus myös näyttää sille, että yhteisö, jossa elämme tai työskentelemme pitää stressiä ja sen tuomia oireita normaalina osana elämää. Kun jostain asiasta tulee yhteisössä normi saatamme myös itse päätyä pitämään asiaa täysin normaalina. Yhteisön normit vaikuttavat etenkin terveyskäyttäytymiseemme. Ajattelutapamme ja käyttäyminen voi muuttua sosiaalisen vaikutuksen alaisena aivan tiedostamatta ja täysin ilman, että kukaan tyrkyttää sinulle jotain tiettyä elintyyliä tai ajatusta siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla.”

”Alla sinulle esimerkkejä stressin oireista. Niiden avulla voit oppia hidastamaan vauhtia viimeistään kun oireita alkaa ilmetä. Älä siis stressaannu alla olevasta oirelistasta vaan ajattele niitä vinkkeinä tai ystävinä, jotka ilmoittavat sinulle liiallisesta rasituksesta.

Fyysisiä oireita

- Jäykät lihakset etenkin niska- ja hartia-alueilla

- Pääkivut

- Nukkumisongelmat

- Tärinä

- Seksin kiinnostuksen väheneminen

- Painon lisääntyminen tai vähentyminen

- Levottomuus

Käytökselliset oireet

- Viivyttely

- Hampaiden yhteenpureminen

- Vaikeus lopettaa aloitettu työ

- Muutokset alkoholin ja ruoan kulutuksessa

- Tupakoinnin aloittaminen tai tupakoinnin lisääminen

- Lisääntynyt tai vähentynyt tarve viettää aikaa muiden kanssa

- Asioiden märehtiminen

Emotionaaliset oireet

- Itkuisuus

- Paineen tunne

- Vaikeus rentoutua

- Hermostuneisuus

- Äkkipikaisuus

- Depressio

- Vaikeus keskittyä

- Vaikeus muistaa asioita

- Huumorintajun menetys

- Päätöksenteon kyvyttömyys”

Kuinka moni tunnistaa itsessään samoja oireita? Oireet ovat hyvin laaja-alaisia ja voivat liittyä moneen eri sairauteenkin, mutta kuvastavat hyvin stressin aiheuttamia oireita. Itse olisin voinut ruksittaa lähes jokaisen oireen, sillä ne esiintyivät jatkuvasti pitkään jatkuneen stressin aikana. Stressin seurauksena sairastuin masennukseen, aloin kärsimään ahdistus- ja paniikkikohtauksista. Lopulta sain fibromyalgia diagnoosin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan. Pahinta oli se, että stressistä ei vaan päässyt irti vaika yritti. Lepo ei tuonut helpotusta, liikunta ei tuonut helpotusta, huonot ruokailuvalinnat pahensivat oloa ja koko ajan oli sellainen olo, kuin olisi ollut hamsterin juoksupyörässä juoksemassa eikä vain päässyt siitä pois – pakko oli jatkaa, vaikka kroppa ilmoitti jo monilla oireillaan olevansa lopussa. Olin jo aikaisemmin tunnistanut kehon oireet pitkäaikaisesta stressistä, mutta omat keinoni eivät riittäneet sen poistamiseen. Oli pakko kääntyä lääkärin puoleen ja siitä alkoi se ensimmäinen askel kohti parempaa. Ei ole hyvä jäädä tällaisen asian kanssa yksin, vaan hakea apua tarvittaessa. Yritin jopa väittää, etten ole stressaantunut. Miten olisin voinut olla, kun olin yrittänyt jo vaikka mitä stressin helpottamista varten? Tässä menin niin metsään, että jälkeenpäin hävettää. Ei se stressi mihinkään ollut mennyt, vaikka yritinkin niin väittää. Eli valitettavasti se stressin tunnistaminen ei ole niin helppoa. Sen kieltäminen ei auta asiaa yhtää. En suostunut kuuntelemaan kehon oireita ja yritin jotenkin ajatusten ja itsesuggestion avulla viedä sitä pois. Aika hölmöä, eikös?

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on stressin tunnistaminen ja -hallinta.

Stressin tunnistaminen

Kun yritin etsiä tietoa stressistä ja ennen kaikkea sen hallinnasta, törmäsin sellaiseen sivustoon kuin Biohakkerit. Biohakkereihin kuuluvat 3 henkilöä, jotka ovat Teknologia-asiantuntija Teemu Arina, lääkäri Olli Sovijärvi sekä ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. He ovat oman mielenkiintonsa, elämäntapojensa ja hyvinvoinnin avulla selvittäneet, tutkineet ja tarkastelleet hyvinkin laajasti kehon toimintaa ja yksi näistä osa-alueista on ollut stressi. Heidän pitämänsä webinaarissa Stressin biohakkerointi käydään hyvin läpi stressiä, sen vaikutuksia ja ennen kaikkea sen hallintaa ja ymmärtämistä. Kannattaa katsoa webinaari, itse opein sieltä paljon asioita. Webinaarisivulla on myös yhteenvetona kirjoitettu tärkeimpiä aiheita sen sisällöstä linkkeineen ja lähteineen. Pojat ovat ehkä hieman liian paljon myyntimiehiä ja yrittävät kaupata webinaariensa avulla yhtä sun toista alennuskoodien kera. Mutta tämän lisäksi he puhuvat paljon asiaa ja ovat oikeasti selvittäneet asioiden taustoja.

Ensin olisi hyvä selvittää, mikä oman stressin taustalla on. Unella on todella suuri merkitys tässä, niin kuin aikaisemmin totesin. Vitamiinipuutokset voivat aiheuttaa kehossa tulehdustiloja ja vaikeuttaa unen laatua. Esimerkiksi B12 vitamiinin puutos häiritsee melatoniinin tuottoa, jonka seurauksena uni saattaa häiriintyä. Ja kun tähän lisätään stressi ja stressin on todettu kuluttavan B12 vitamiinia ja oravanpyörä on valmis. (Vitamiinisuositukset: B12-vitamiini, Does vitamin B12 deficiency cause insomnia?, B12-vitamiini, kobalamiini (syankobalamiini)). Omalla kohdallani en kuvitellut unihäiriöstä olevan niin paljoa haittaa ennen kuin pystyin nukkumaan kunnolla. Silloin vasta ymmärsi, miten paljon unettomuus vaikuttaa ja miten tärkeää riittävä uni on.



Ehkä ravinnossamme olisi parannettavaa? Valmisruoat, liian yksitoikkoinen ruokavalio, väliin jääneet lounaat tai illalliset, rankat dieetit tai sopimattomat ruoka-aineet voivat aiheuttaa kehoon stressitilanteen, jonka seurauksena kehon normaali toiminta häiriintyy. Alkaa ilmeneen puutostiloja, vatsaoireita, päänsärkyä, unettomuutta, tulehdustiloja, lihas- tai nivelsärkyjä...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monipuolinen ruokavalio on kaiken A ja O. Itse tein ruokayliherkkyystestin, josta kirjoitinkin aikaisemmin. Blogipostauksen löydät täältä. Testin perusteella jätin ruokavaliostani pois maidon, kananmunat sekä gluteenin ja katsoin sen vaikutusta omaan olotilaan. Oloni on kohentunut huomattavasti, vatsa toimii paremmin, turvotus on hävinnyt, allergiaoireet vähentyneet, päänsärky ja kivut kadonneet. Muutaman kuukauden jälkeen aloin lisäämään ruoka-aineita takaisin ruokavalioon, mutta yritän edelleen mahdollisuuksien mukaan vältellä näitä 3 ruoka-ainetta.

Työstressi on ihan oma kategoriansa. Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjassa käsitellään työstressiä kirjan stressi-osiossa. Siellä Jaakkola kirjoittaa, ettei usko ihmisten väsyvän työpaikoilla pelkän huonon johtamisen tai liian suuren työkuorman takia. Hänen mielestään nykyihmisen elimistö on jo lähtökohtaisesti niin huonossa jamassa, ettei se pääse toimimaan niin tehokkaasti kuin pitäisi eikä keho siedä nykyisiä työpaineita. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi tarkoittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja -yhteisössä.(Työterveyslaitos). Työuupumus johtuu pitkittyneestä työstressistä.

Näin kävi myös itselleni. Työstressi kasvoi kasvamistaan, siihen päälle ne univaikeudet, kehon säryt ja kolotukset, vatsaongelmat… Alatteko jo näkemään, miten kaikki liittyy kaikkeen? “Tuottavan työn tekeminen ja työuupumuksen ehkäisy lähtee hermoston, hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan ymmärtämisestä” sekä “...mielen hyvinvointi ja emotionaalisten seikkojen tärkeys.”, kuten Jaakkola kirjassaan toteaa. Ehkä se työkaveri siellä töissä ei olekaan niin ärsyttävä tai ehkä huonosti toteutetut asiat olekaan niin katastrofaalisia kuin olet kuvitellut? Ehkä kaiken negatiivisen ajattelun ja tuntemusten taustalla onkin kehon oma hormonitasapaino ja epätasapainon takia olemme herkempiä aistiärsykkeille ja suutumme helpommin kuin tavallisesti. Tai jos sinulla itselläsi ei ole tätä ongelmaa, niin ehkä sen työkaverin käytöksen ja olemuksen takana on uupumus ja stressi? Stressi tappaa luovuuden ja innovointikyvyn, meistä tulee välinpitämättömiä eikä me aina huomioida kaikkea ympärillä tapahtuvaa, koska energiat kuluvat oman arjen pystyssä pitämiseen. Alkaa ilmeneen vatsaongelmia, päänsärkyjä, unettomuutta… Tällä täytyy saada stoppi! Juttele esimiehesi kanssa, ota yhteys työterveyteen, puhu muiden kollegojen kanssa tai hae apua ammattiauttajalta. Itse kävin muutamaan otteeseen keskustelemassa työstressistä työpsykologin kanssa ja keskustelut aukaisivat silmäni ihan uuteen maailmaan. Selvisi myös, että varsinainen työstressin aiheuttaja ei ollutkaan kokonaan työpaikalla vaan omassa menneisyydessäni ja sen vaikutuksissa nykyiseen hetkeen.

Tähän voidaan myös lisätä työergonomia, joka koskettaa kaikkia töissäkäyviä ja miksei myös kotona olevia. Pitkään paikallaan istuminen tai seisominen ja huono työasento (oli kyse sitten toimistotyöstä, kaupan kassalla olemisesta tai fyysisesti raskaasta työstä) aiheuttavat keholle stressiä. Työpäivän jälkeen ei kuulu särkeä päätä, kolottaa paikkoja tai olla mieli maassa. Työsuojeluhallinto määrittelee työergonomian näin:

“Ergonomia tarkoittaa työpisteen rakenteiden, työvälineiden, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Näitä on tarkasteltava kokonaisuutena ottaen huomioon työntekijöiden yksilölliset ominaisuudet. Tavoitteena on, että työ voidaan tehdä aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta tai tapaturman vaaraa. Tuki- ja liikuntaelinten liiallista kuormitusta voivat aiheuttaa toistotyö, yksipuoliset työliikkeet, raskaat nostot, huonot työasennot ja työliikkeet. Seurauksena on usein tuki- ja liikuntaelinten liiallista kuormitusta ja sairauksia.”

Ja vaikka listaankin tämän viimeisenä, niin se ei tarkoita etteikö se olisi tärkeä. Se on itseasiassa kaikkein tärkein asia eli sairauksien poissulkeminen. Joskus stressin taustalla voi olla myös sairaus ihan tavallisesta flunssasta alkaen. Verikokeiden perusteella saadaan helposti suljettua pois vakavat sairaudet ja nykyään voidaan tutkia myös vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuuksia. Tulehdusarvot kertovat kehossa vallitsevasta tulehdustilasta, hemoglobiini kertoo kärsitäänkö anemiasta, maksan ja munuaisten toimintaa voidaan seurata yhdellä verikokeella. Tämän tulisi olla se ensimmäinen asia, jota lähdetään tutkimaan.

Itseltäni otettiin laaja verenkuva, joka sisälsi laajan kirjon testejä. Siinä katsottiin leukosyytit (valkosolut; tulehdusten torjuntaan), erytrosyytit (punasolut; pääasiassa hapen ja hiilidioksidin kuljetus), hemoglobiini, trombosyytit (verihiutaleet, osallistuvat veren hyytymiseen), kolesteroli, triglyseridit, alaniiniaminotransferaasi (S-ALAT on maksan entsyymi, joka nousee yleisimmin soluvaurion seurauksena ja sen pitoisuus kuvastaa soluvaurion astetta), glutamyylitransferaasi (Glutamyylitransferaasi on aminohappojen aineenvaihduntaan osallistuva entsyymi, jota on runsaasti maksan sappitiehyiden seinämäsoluissa.) ja kreatiini (munuaisten toiminta). Näiden kokeiden perusteella minun olisi pitänyt olla terve kuin pukki, mutta olo oli päinvastainen. Tässä kohtaa lääkäri nosti kätensä ilmaan ja kehoitti vain ottamaan psykologiin yhteyttä.

Tästä lähti liikkeelle omat tutkimukseni sairauksista, fibromyalgiasta, hormonitasapainosta ja ennen kaikkea stressistä.

Tästä lähti päätökseni vaikuttaa omaan tulevaisuuteeni.

Tästä lähti matkani kohti parempaa elämää.

Edit 27.01.2015
Tässä yksi linkki lisää, jossa käsitellään stressiä: Stressi ja kipu reagoivat koettuun uhkaan