IBS - tuo erikoinen kirjainlyhenne

Maailma on pullollaan toistaan erikoisempia kirjainlyhennyksiä, mutta keskitytään nyt niistä aluksi yhteen; IBS. Ja vastauksena kysymykseen miksi on se, että se liittyy terveyteen ja hyvinvointiin. Ja mitä olen huomannut, niin moni fibromyalgiaa sairastava kärsii myös IBS:stä.

IBS tulee sanoista Irritable Bowel Syndrome eli ärtyvän suolen oireyhtymä, joka on toiminnallinen suolistovaiva. Aikaisemmin vaivaa nimitettiin ärtyvästä paksusuolesta, mutta nykyään asia nähdään koko suolistoalueen sairautena. IBS:n pääoireita ovat vatsakipu, turvotustaipumus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli. Oireita esiintyy niin paksu- kuin ohutsuolessa sekä mahdollisesti myös ylävatsalla. Suomalaisilla oireyhtymää esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä ja se on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Vaiva on monelle kiusallinen, mutta ei onneksi vaarallinen.

Itse olen kärsinyt erilaisista vatsavaivoista jo pidempään. Olen vuosia sitten saanut lääkäriltä IBS-diagnoosin, mutta hän sai silloin ymmärtämään sen olevan ohimenevä juttu. Yeah right... Olin jo ehtinyt unohtaa koko diagnoosin, kunnes vaivat palasivat taas pahempana kuin koskaan. Kävin hoitohistoriaani läpi ja sieltä se IBS löytyi. Olen lyönyt pääni puhki miettiessäni, mikä näitä vatsaoireita aiheuttaa. Olen kokeillut gluteenitonta, maidotonta, kananmunatonta, vähähiilihydraattista ja ties mitä dieettiä saadakseni vatsani voimaan paremmin. Välillä on hyviä päiviä, mutta välillä mennään alaspäin ja lujaa. Pahimman turvotuksen aikana vatsa näyttää kuin olisi pidemmän aikaa ollut raskaana ja housut puristavat. Ihmisten jatkuva silmäily tuntuu todella epämukavalta. Tekis melkein mieli kulkea kyltin kanssa, jossa lukee "En ole raskaana, kärsin IBS:stä". Tai ehkä vain jätän katseet huomioimatta. :)

IBS:n dignostiikka perustuu Rooma III kriteereihin ja diagnoosi tehdään oirekuvan perusteella. Perusteena on

• vatsavaivat ja -kivut, joita on esiintynyt vähintään komena päivänä viikossa viimeisen kolmen kuukauden ajan
• oireita on ollut vähintään puolen vuoden ajan
• vähintään kaksi kolmesta seuraavista kohdista täyttyy: vatsakipu tai - vaiva
• helpottaa ulostamisen jälkeen
• ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa
• uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa

Oireille on tyypillistä niiden vaihtelu. Ne voivat olla välillä poissa, välillä vaivaavat tavallista enemmän. Joinakin viikkoina vaivat saattavat olla kiusallisia, muina aikoina niitä on huomattavasti vähemmän. Ja näin se menee ainakin itselläni. Hetken ehtii jo iloita hyvistä päivistä, kunnes tulee takapakkia. Vatsaoireiden lisäksi ärtyvästä suolesta kärsivillä esiintyy tavallista enemmän muita oireita, kuten fibromyalgiaa, unihäiriöitä ja masentuneisuutta. Check, check, check...

Sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilä kertoo, mitä ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS, Irritable Bowel Syndrome) tarkoittaa, ja mikä siihen auttaa.

Eli voiko olla, että vatsavaivat aiheuttavat tämän kaiken? Tai ehkä tästäkin taas näkee, että kaikki liittyvät kaikkeen. Masennus, migreeni, ruuansulatusongelmat, kehon epätasapaino, aineenvaihdunta...ne kaikki muodostavat kokonaisuuden ja vaikuttavat näin ollen kaikkeen. Ei siis ihme, ettei ole olemassa yhtä ja ainoaa parannuskeinoa, jos kokonaisuus rakentuu pienistä palikoista, joiden tulee toimia yhdessä. Toisella ongelmat voivat sijaita eri kohdassa kuin toisella. Itse alan pikku hiljaa ymmärtämään, että omalla kohdallani oireet ovat pahimmat ruuansulatuksen osalta. Vatsan huono kunto taas aiheuttaa kipuja ympäri kehoja ja viime aikoina olen myös huomannut migreenin kulkevan käsi kädessä vatsan kanssa.

Sit voikin pohtia, mistä tämä kaikki johtuu? Olen huomannut omalla äidilläni hyvinkin samanlaisia oireita. Voisiko taustalla olla syntymän kautta peritty bakteerikanta? Geenien mukana tullut ruuansulatusongelma? Nykymaailman liiallisuuksiin prosessoitu ruoka? Olisipa keinot tehdä tutkimustyötä tämän parissa ja selvittää oireiden alkuperää, jotta ymmärtäisi paremmin mahdollisuudet parannukseen. Mistähän löytyisi lääkäri, joka olisi valmis yhteistyöhön? :D 

IBS: n taustalta voi löytyä seuraavia fysiologisia muutoksia:

• Taval­lista her­kempi vat­san alueen kipuais­timus (al­hainen kipu­kynnys)
• Lisään­tynyt kaa­sun tuot­to paksu­suo­lessa ja mahdol­li­sesti ohut­suo­lessa
• Häi­riöitä suo­liston mikro­bi­ta­sa­pai­nossa
• Mata­la-as­teinen tu­lehdus suo­lessa, jo­ka ei ai­heuta veren­vuotoa tai suoli­vau­riota
• Suo­liston voi­makas ja ki­vulias supis­telu tai suo­len toi­minnan laiskis­tu­minen

Mutta toistaiseksi IBS:n hoitoon ei ole olemassa lääkettä, mutta oloa voi yrittää helpottaa ruokavalion avulla. Ruoka­valion tavoit­teena on vä­hentää kaa­sun tuot­toa ja ve­den sitou­tu­mista ulos­teeseen. Si­ten suo­len ve­nytys vä­henee, ki­pu hel­pottuu, tur­votus ja ulos­ta­mis­häiriöt voi­vat vä­hentyä.Ruoka-aineet voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: niihin, joita IBS-oireista kärsivän kannattaa välttää, niihin, joita kannattaa suosia, sekä niihin, joilla ei ole havaittu olevan merkittävää vaikutusta vatsaoireisiin. Suo­liston mikro­bi­ta­sa­painoa voi­daan lisäksi tu­kea lisää­mällä hoi­toon IBS:ssä tutki­tusti te­hokas pro­biootti. 

1. Liukeneva kuitu

Ärtyvän suolen oireyhtymään kuuluu perinteisten hoito-ohjeiden mukaan yleensä kuidun lisääminen. Viime vuosina on kuitenkin näytetty toteen, että liukenematon kuitu (viljan lese) ei ole lumetta parempi IBS:ssä, joskus se saattaa jopa pahentaa oireita.

Hyvä tieteellinen näyttö on psyllium –kuidun säännöllisestä käytöstä. Psyllium on liukenevaa kuitua, jolle on ominaista vähäinen fermentaatio paksusuolessa (vähäinen kaasun muodostus) erikoisen molekyylirakenteensa vuoksi. Yhdessä tutkimuksessa pellavansiemenrouhe oli tehokas ärtyvän suolen oireyhtymän oireiden hoidossa, tosin oireet vähenivät vasta viikkojen käytön jälkeen. On kuitenkin tärkeää aloittaa hoito varovasti pienehköllä annoksella, hitaasti annosta lisäten. Näiden kuitujen lisääminen ei yleensä riitä yksin tuottamaan tyydyttävää hoitotulosta. Kaurakuidusta ei ole tutkimustietoa IBS:ssä, mutta teoriassa sen pitäisi myös sopia. Chia-siemeniä kannattaa myös kokeilla.

Kansainvälinen gastroenterologien yhdistys suosittelee IBS:ssä käytettäväksi kuiduksi liukenevaa kuitua.

Psyllium, chia-siemenet ja pellavansiemenet ovat hyviä kuidun lähteitä.

2. Probiootti

Viime vuosina on todettu, että kun suoliston terveyttä edistävien bakteerikantojen kasvua tuetaan, IBS-oireet, erityisesti turvottelu ja ilmavaivat, voivat helpottua. Probioottivalmisteiden välillä on eroja tehossa. Activia-jogurtin probiootti, lactobacillus GG ja Valio Olo -jogurtin probioottiyhdistelmä on havaittu tehokkaiksi. On mahdollista, että väärin valittu probiootti on täysin tehoton. Probioottivalmistetta on hyvä kokeilla vähintään neljän viikon ajan. Jos siitä on apua, kannattaa käyttöä jatkaa. Probiootin lisääminen ei yleensä riitä yksin tuottamaan tyydyttävää hoitotulosta.

Itse olen ottanut kokeiluun Puhdistamon Tri Ohhiran OM-X Maitohappobakteerin. Tabletti otetaan kerran päivässä tyhjään vatsaan eikä se vaadi kylmäsäilytystä (niin kuin jotkut maitohappobakteerit vaativat). Ostin aikaisemmin apteekista ihan perus maitohappobakteereja, mutta niistä en huomannut olevan mitään hyötyä - tais vatsa jopa mennä enemmän sekaisin. Eli tuotteissa on eroja. Ja valitettavasti tämä näkyy myös tuotteiden hinnoissa.

Puhdistamo Ohhiran OM-X maitohappobakteeri on palkittu kymmeniä kertoja vuosien varrella ja se tunnetaan maailmalla erittäin vahvana maitohappobakteerina.

• 12 tehokasta kantaa
• 3 vuotta fermentoitu
• 1 miljardi maitohappobakteeria

3. Kaasua aiheuttavien lyhytketjuisten hiilihydraattien välttäminen (FODMAP-hiilihydraatit)

Viime vuosina on vahvistunut, että paksusuolessa fermentoituvat lyhytketjuiset hiilihydraatit (ns. FODMAP-hiilihydraatit, Fermentable Oligo-,Di-, and Mono-saccharides And Polyols) voivat aiheuttaa merkittäviä kipu- ja turvotusoireita IBS-potilaille. Terveille nämä aiheuttavat vain vähäisiä ilmavaivoja.

Siksi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän kannattaa kokeilla näiden hiilihydraattien välttämistä. Jopa kolme potilasta neljästä on tutkimusten mukaan saanut lievitystä oireistoonsa välttämällä FODMAP-hiilihydraatteja. Välttämisjakson (esim. 2-3 kk) jälkeen ruoka-aineita lisätään ruokavalioon yksi kerrallaan, sillä myös IBS-ruokavaliossa on syytä välttää turhia rajoituksia. 

Vinkkejä vatsavaivaisen keittiöön

FODMAP-ruokavaliosta ajattelin kirjoittaa seuraavaksi ihan oman postauksen. Aihe on sen verran laaja, joten se ansaitsee ihan oman postauksensa. 

Muita hoitokeinoja

Jos ruokavalio ei riittävästi auta, turvotteluun ja ilmavaivoihin voi kokeilla ilman reseptiä saatavaa dimetikoni- tai simetikonilääkettä. Ne alentavat suolen nesteiden pintajännitystä, minkä seurauksen isot kaasukuplat pilkkoutuvat pienemmiksi. Ripulia hillitsemään voi käyttää väliaikaisesti loperamidi-lääkettä, jota saa pieniä määriä ilman reseptiä.

Linkkejä:

Terveyskirjasto: Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)

Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoito

Pronutritionist: Laillistettu ravitsemusterapeutti, THM, MBA, Reijo Laatikainen

Terve vatsa -sivusto

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla! Nyt voit seurata blogia myös Bloglovin'n kautta! Kiinnostaako terveys, kroonisen kivun helpottaminen tai paremman elämän metsästys? Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Äitihaava - Mother wound - Vaiettu tabu

Muistathan, että oma mentalinen kuormitus voi myös aiheuttaa stressiä ja pitkittynyt stressi ei ole koskaan hyväksi. Ja koska pelkkä stressin lievitys ei ole ratkaisu pidemmällä tähtäimellä, aloin pohtimaan stressinaiheuttajia. Aloin kiinnittämään huomiota aiheisiin, jotka aiheuttavat itselleni kuormitusta, ahdistusta ja stressiä. Huomasin reagoivani voimakkaasti tiettyihin asioihin arkielämässä ja yleensä reaktio oli suurempi kuin maalaisjärjellä olisi voinut kuvitella. Ihan tyhjänpäiväinen asia saattoi aiheuttaa kiukkupuuskan tai alkoi ahdistamaan enemmän kuin olin valmis sietämään. Tämä ei todellakaan ole hyväksi minulle itselleni saati sitten ympärilläni oleville ihmisille.

Postauksesta tuli melko pitkä, mutta kyseessä on tärkeä ja kenties liian tuntemattomana pysynyt asia. Tämän kirjoittaminen oli itselleni raskas prosessi, mutta toivottavasti jaksat lukea sen läpi.

Törmäsin jo jokin aika sitten aiheeseen, jota kutsutaan äitihaavaksi ja siitä lukemalla tunnistin paljon samoja piirteitä myös itsessäni. Ja lukemalla aiheesta aloin ymmärtämään enemmän sitä, miksi reagoin asioihin niin kuin reagoin tai miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Pieni psykologi sisälläni nostaa päätään, sillä haluan ymmärtää ihmisten toimintaa. Miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Miksi ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin asioihin? Hidasta elämää -sivustolta löytyy 3 blogipostausta tästä aiheesta suomeksi ja ne löytyvät täältä: Äidiltä tyttärelle: Opi rakastamaan sisäistä äitiäsi, Osa 1, Osa 2 ja Osa 3.

Mikä sitten on äitihaava?

Bethany Websterin -sivulla asiaa käsitellään artekkelissa Why it's Crucial For Women to Heal the Mother Wound. Siellä äitihaavaa kuvaillaan näin:

"The mother wound is the pain of being a woman passed down through generations of women in patriarchal cultures. And it includes the dysfunctional coping mechanisms that are used to process that pain."

"Äitihaava on naisena olemisen kipuilua, joka periytyy naissukupolvien läpi patriarkaalisissa kulttuureissa. Ja se sisältää huonosti toimivia selviytymiskeinoja, joita käytetään käsittelemään tätä kipua."

Eli käytännössä oma suhteemme äitiimme on perustana omalle suhtautumisellemme itseemme. Me omaksumme äitiemme tavat, ajatukset sekä uskomukset, jotka muovaavat meidän omia kokemuksia omasta itsestämme. Me kohtelemme itseämme niin kuin olemme nähneet äitimme kohtelevan itseään. Tämän seurauksena haluamme äitimme hyväksynnän teoillemme, mutta samalla saatamme pettää itsemme ja oman minämme. Saatamme pelätä äidin rakkauden ja hyväksynnän menetystä niin paljon, että seuraamme sisäistettyjä - ja ehkä vääristyneitä - tapoja, jotka olemme oppineet lapsuudessamme selviytyäksemme. Ja niin kauan kun nämä tunteet, ajatukset  ja uskomukset ovat ratkaisemattomia, ne periytyvät yhä edelleen sukupolvelta toiselle.

Hidasta elämää -sivun kirjoituksessa oli hyvin ja ajatuksia herättävästi kirjoitettu:

"Miksi minä tyttärenä kovin usein tunnistan äitini kivut, uhraukset ja kärsimykset ja koen olevani niistä vastuussa? Miksi saatan kokea, etten voi olla parempi tai menestyä äitiäni paremmin tietyillä elämänalueilla? Tai en voi tehdä toisenlaisia valintoja, mitä äitini teki elämässään?"

Mistä äitihaava tulee?

Naiset ovat eläneet vuosisatoja patriarkaalisessa (miesten hallitsemassa) yhteiskunnassa, jossa uskonto ja yhteisö ovat luoneet naisesta myytin. Naisten tulisi

• pysyä kotona, unohtaa kunnianhimonta ja keskittyä lapsiin
• hoitaa kotitalous
• jatkuvasti palvella muita unohtaen omat tarpeensa
• pitää kaikki kasassa 100 % ajasta, sillä näin "hyvät äidit" tekevät
• näännyttää itseä, jotta he voivat tukea perhettä ja kasvattaa lapsia

Lopputuloksena nämä epäinhimilliset ja superäidin standardit ovat luoneet mielikuvan, millainen äitiyden pitäisi olla. Ja tietenkin jokainen äiti haluaa parastaan omalle tyttärelleen (lapselleen), mutta jos äiti itse ei ole käsitellyt omia kipujaan tai ymmärrä uhrauksen tuomia vaikutteita, voi hän tahtomattaan ja tiedostamattaan istuttaa häpeän, syyllisyyden ja velvollisuuden tunteita eteenpäin.

Mistä sitten tunnistan, kärsinkö äitihaavasta?

Äitihaavan voi tunnistaa esimerkiksi seuraavista asioista:

• Häpeäntunne; jatkuva tunne, että minussa on jotakin vikaa.
• Syyllisyydentunne siitä, jos haluaisin tai toivoisin itselleni jotakin erityistä. Jatkuva tunne että olen syyllinen toisten huonoon oloon. Olen liian itsekäs, minä en saa ajatella omaa etuani.
• Itsearvostuksen puute; en koe olevani riittävän hyvä ja vertailen sen vuoksi itseäni jatkuvasti muihin. Minun pitää olla tietynlainen tai peitellä itseäni, jotta minua rakastetaan ja jotta olen hyväksytty muiden silmissä.

Nämä tunteet ja uskomukset voivat näyttäytyä elämässä esimerkiksi seuraavin tavoin:

• En uskalla olla oma itseni, koska pelkään olevani uhka muille ihmisille
• Siedän muiden huonoa kohtelua itseäni kohtaan, en osaa pitää puoliani
• Huolehdin ensisijaisesti muista ja vasta sen jälkeen itsestäni - jos on aikaa
• Toisaalta saatan olla toisissa tilanteissa jäykkä ja dominoiva
• Sabotoin itseäni monella tavalla: tunnesyöminen, en salli itselleni hyviä asioita tapahtuvaksi jne. Usein on havaittavissa erilaisia kehon ja mielen oireita, kuten kiputiloja, syömishäiriöitä, riippuvuuksia, masennusta ja epämääräistä ahdistusta.

Kuulostaako jokin näistä edellä luetelluista lauseista tutulta? Itse ainakin huomasin useammankin kohdan osuvan ja uppoavan. Olen kasvanut tiukan kurin alla, jossa on painotettu paljon tiettyjä käyttäytymismalleja, opetettu ajattelemaan asioita muiden silmistä, tekemään asioita, koska niin on aina tehty ja se kuuluu naisen/tytön elämään. Olen oppinut häpeään itseäni ja potenut syyllisyyttä monesta asiasta ja kaikki tämä on aiheuttanut vuosien varrella paljon painolastia. En ole koskaan koenut olevani tarpeeksi hyvä. Päähäni on iskostettu lauseet "Ajattele, mitä muut tästä oikein ajattelevat". Opein siis ajattelemaan aina ensin muita ja unohtamaan omat tarpeeni. Hyvää ja kannustavaa palautetta sain vain silloin, kun pärjäsin paremmin kuin muut. Mutta muulloin en ollut tarpeeksi hyvä - tai siltä se tuntui. Koen edelleen riittämättömyyden tunteita, mutta osaan käsitellä ne jo paremmin.

Tämä äitihaava on vaikuttanut myös ihmissuhteisiini. Olin monta vuotta suhteessa, jossa en voinut hyvin - itse asiassa kumpikaan meistä ei voinut hyvin. Mutta vuosien saatossa siitä kehittyi ajatusmalli, että näin kuuluu olla.  Irti oli vaikea päästää, sillä tunsin aiheuttavani häpentunnetta vanhemmilleni, tunsin pettäväni minuun kohdistuvat odotukset. Jäin siis suhteeseen muiden takia - eihän minulla ollut niin väliä, koska muut tulivat ensin. Minussa täytyi olla jotain vikaa. Nykyään olen uudessa parisuhteessa, jossa koen olevani tasapainoinen, tasa-arvoinen ja rakastettu. Mutta hetkeäkään en ole katunut, vihdoin tunnen olevani kokonainen.

Äitihaavan parantamisen kolme askelta

1. Opettele erottamaan ihminen malliesimerkistä

Tutkitaan hetki tätä yllä kuvattua super-äitiä; hän on epäitsekäs, antava, muista huolehtiva nainen, joka unohtaa omat tarpeensa hänen lasten etujen takia. Todellisuudessa äidit ovat ihmisiä, joilla on puutteita ja ongelmia. Mitä enemmän odotamme heidän yltävän yhteiskunnan odotuksiin "täydellisestä naisesta", sitä enemmän me erotamme heidät ihmiskunnasta.

Voit kysyä itseltäsi "Mitä uskomuksia ja odotuksia minulla on äidistäni, jotka aiheuttavat minulle kipua?". Nämä odotukset voivat olla esim. odotuksia siitä, että äidin tulisi aina olla emotionaalisesti läsnä, äitini ei tulisi koskaan suuttua minulle jne.

2. Luovu unelmasta, että äitisi olisi se, kuka haluat hänen olevan

Älä jää odottamaan saadaksesi rakkautta, tukea ja äitisi hyväksyntää. Muista ettet pysty muuttamaan sitä, mitä hän on - se on hänen oma velvollisuutensa. Kun ymmärrät tämän, voit antaa itsellesi luvan surra tilannetta. Surun tunne on oleellinen osa paranemisprosessia ja voi kestää jopa vuosia. Äitihaavasta vapautuminen on pitkä ja mutkainen polku, joka lähtee anteeksiantamisesta ja ennen kaikkea täytyy kohdata ja käsitella ne surun ja vihan tunteet, jotka ovat jääneet tukahdetuiksi.

Tämä vihan ja surun käsittely on sekä äidin että tyttären kohdalla oleellista, jotta kumpikin osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, kokemuksistaan sekä elämänvalinnoistaan ilman syyllistämisen tunteita muita kohtaan. Täytyy löytää se rohkeus tunnistaa ja erottaa omat uskomuksemme, arvot ja ajatukset äitiemme valinnoista.

3. Löydä oma sisäinen voimavarasi ehdottomaan rakkauteen.

Vaikka et olekaan saanut ehdotonta rakkautta äidiltäsi, voit löytää sen itse sisältäsi. Opi tuntemaan oma sisäinen lapsesi uudestaan ja opi hyväksymään ja rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Kun rajoittavat uskomukset ja käsitykset itsestäsi ja mailmasta pikku hiljaa vaimenevat, löydät helpommin halun muuttua ja pystyt muuttamaan ulkoisen tuen tarpeen oman sisäisen äitisi hyväksynnäksi.

Kun me parannamme äitihaavaa, meidän ei enää tarvitse piiloutua tai teeskennellä piilottaaksemme oman kipumme pitääksemme itsemme ja ympärillä olevat ihmiset kasassa. Kokemamme kipu voidaan tämän jälkeen muuttaa viisaudeksi ja tehoksi. Loppujen lopuksi äitihaavassa ei ole kyse äidistämme vaan siitä, että osaamme arvostaa itseämme ja lahjojamme ilman häpeää.

Linkkejä:

Healing the mother wound that was inflicted on you as a child

About the mother wound

7 common mother wounds

Healing the mother wound

Minä ja fibromyalgia löytyy nyt Facebookista!

Minä ja fibromyalgia -blogi löytyy nyt myös Facebookista!

Tänne ajattelin jatkossa linkata erilaisia artikkeleita, uutisia ja muita aiheeseen sopivia juttuja ilman, että tarvitsee kirjoittaa siitä pidempää blogipostausta. Kannattaa käydä tykkäämässä sivusta, niin saat jatkossa linkit näkyviin helposti.

Minä ja fibromyalgia -blogin Facebook-sivu

Mindfulness - Hyväksyvä tietoinen läsnäolo

Viime postauksesta on kulunut todella pitkä aika ja olen todella iloisesti yllättynyt sivulla edelleen käyvien vierailujen määrästä. Vai pitäisikö sen kieliä siitä ikävästä tosiasiasta, että samoista vaivoista ja diagnoosista kärsiviä on yhä enemmän? Toivottavasti olette kuitenkin löytäneet lisäinfoa ja tietoa etsimäänne kysymykseen ja epätietoisuuteen. Tiedän miten hukassa olin itse, kun sain diagnoosin, enkä tiennyt siitä mitään.

Elämä fibromyalgian kanssa on välillä todella haastavaa. Ehkä kyseessä on se, ettei ihmiset (tai edes lääkärit) ole täysin tietoisia kyseisestä sairaudesta. Viime aikaisten uutisten valossa olen kuitenkin huomannut, että asiaan on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Valitettavaa, että lääkärit silti hoitavat mielummin oireita kuin yrittäisivät selvittää oireiden aiheuttajaa. Monelle on varmasti tuttua, että lähipiiri ei ymmärrä ja tuntuu pahalta selitellä omaa jaksamistaan. Itse olen todella kiitollinen puolisosta, joka seisoo vierellä vaikeinakin aikoina.

En halua vähätellä fibromyalgiaa ja sen oireita, mutta itse koen sen olevan merkki siitä, että kehossa on jotain todella epätasapainossa. Syitä epätasapainoon voi olla useita ja koska ihmiskeho on monimutkikas kokonaisuus, ei sen selvittäminen ole helppoa. Taustalla saattaa olla useita asioita, jotka yhdessä aiheuttavat oireita.

En usko, että fibromyalgian taustalla olisi yksi ja tietty asia vaan sairaus on monen eri osa-alueen epätasapainon tulos.

Nykymaailmassa eletään niin kiireistä elämää, sosiaalinen media ja teknologia on koko ajan mukana niin hyvässä kuin pahassa, ruuan ja liikunnan merkityksestä puhutaan koko ajan enemmän ja niin edelleen ja niin edelleen. Tuntuu, että koko maailmaa vaivaa ihan hirveä suorittamisen tarve, stressi ja pakonomainen ylisuorittaminen! Onko siis ihme, ettei kroppa pysy mukana? Ylen sivuilta löytyy hyvä artikkeli tästä ylisuorittamisesta ja siitä, miten ihminen itse kiristää omaa vannettaan. Artikkelin voi lukea täältä: Professori: Nykyihminen vetää hyvätkin asiat överiksi

"Ihminen on itse se, joka kiristää vanteen ohimoilleen. Pitäisi löytää rohkeus uskaltaa elää tasapainoisesti juuri minulle ja perheellemme sopivaa elämää meidän lähtökohdistamme, ei muiden."

- Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala -

Kuinka moni meistä istuu esimerkiksi päivän aikana surimman osan ajasta? Tai kuinka moni käyttää kännykkää vielä nukkumaan mennessä? Kuinka monella jää ruokailu välistä kiireen takia ja sen seurauksena seuraavalla kerralla tulee syötyä liikaa ja vatsa tulee kipeäksi? Kuinka monella pyörii keskellä yötä ajatukset päässä, eikä uni tule? Kaikesta paistaa läpi, kiire, stressi, suorittaminen ja itseltä liikoja vaatiminen. Itselläni on paha tapa ajatella asioita liikaa ja vaikka makaisin sängyssä peiton alla, koen silti olevani jännittynyt ja stressaantunut, koska pää ei osaa päästää irti. Ja tästä päästään seuraavaan aiheeseen eli yksi keino vähentää stressiä ilman lääkkeitä, fyysistä ponnistelua tai rahanmenoa.

=> Mindfulness

Mindfulnessille ei ole olemassa kunnon suomenkielistä sanaa ja yleensä käytetäänkin englanninkielistä vastinetta. Mindfulnessilla tarkoitetaan tietoista läsnäoloa, hyväksyntää.

"Leena Pennanen suomensi sanan Mindfulness muotoon hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Mindfulness on mielen kyky pysähtyä ja asettua tähän hetkeen. Se on erityinen tapa huomioida läsnä olevaa hetkeä, hyväksyen, ilman arvostelua. Hyväksyntä on aktiivinen toiminta, jonka aktivointi näkyy myös aivokuvanteissa. Mindfulnessin juuret löytyvät vuosituhansia vanhoista jooga- ja meditaatioperinteistä."

Lähde 

What is mindfulness?

Itse olen kokeillut yhtä sun toista keinoa stressin helpottamiseksi, kun stressivaihe oli pahimmillaan. Kokeilin myös mindfulness-harjoitteita ja täytyy sanoa, että alkuskeptisyyden jälkeen huomasin menetelmän tehon. Mindfulness-harjoitukset eivät vaadi fyysistä ponnistusta, joten ne on helppo tehdä koska vain. Ja tietoisen läsnäolon harjoittamisella ja hengitysharjoitteilla opein lukemaan kehoani enemmän, hahmottamaan ympäristöä paremmin ja rentouttamaan oloa. Suosittelen kokeilemaan! Aluksi harjoitteet tuntuvat typeriltä ja keskittyminen herpaantuu, mutta sitten kun ymmärrät harjoituksen pointin, ymmärrät myös sen tuoman hyödyn. :) Jälkeenpäin ei tarvitse enää jatkuvaa harjoittelua, vaan se tulee ikään kuin itsestään. Akuutissa stressitilanteessa täytyy edelleen patistaa itseä tekemään harjoituksia tai muuten ajatukset jäävät taas jumiin ja vaivaavat pitkän aikaa. Joillekin stressinhallintaan sopii liikunta, toiselle lukeminen tai musiikinkuuntelu tai vaikka kaikki tilanteen mukaan. En väitä, että tämä olisi se ainoa keino helpottaa stressiä, mutta ainakin yksi lisäkeino.

Suosittelen myös kokeilemaan seuraavaa kirjaa ja sen harjoitteita: Stressinhallinnan käsikirja.

"Tietoinen läsnäolo on kehon ja mielen tiedostamista ja olemista läsnä tässä hetkessä. Se on tietoisuutta siitä, mitä tapahtuu juuri nyt - havaitsemista ilman suodattimia tai arvostelua.Tietoisen läsnäolon tuominen mukaan arkipäivän elämään auttaa vähentämään stressiä ja ahdistusta ja ohjaa kohti myötätuntoisempaa, terveellisempää ja rauhallisempaa elämää sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia."

Lisää tietoa mindfulnessista löytyy netistä paljonkin kirjoittamalla hakusanaksi Mindfulness.

Oletko sinä kokeillut mindfulness-harjoituksia? Mitä olet mieltä, toimiiko se vai onko se vain yksi höpöhöpöjuttu muiden trendien ohella?

Unen merkitys ja sen eri vaiheet

Unen merkitystä ei voi painottaa tarpeeksi. Se on todella tärkeää monestakin syystä ja huonontunut unenlaatu aiheuttaa paljon poikkeavuuksia kehossa. Itse olen vuosia nukkunut huonosti heräillen useamman kerran yössä ja toisinaan valvonut aamuyöstä unen hävittyä kokonaan. Vasta sen jälkeen, kun aloin nukkumaan paremmin, huomasin miten tärkeää unen laatu on! Kuvittelin nukkuvani hyvin heräilyistä huolimatta, mutta olin todella väärässä ja tämä väärä mielikuva esti minua näkemästä totuutta. Ja kun ymmärsin enemmän unen laadusta ja eri unisykleistä, ymmärsin miksi oloni on ollut ajoittain huono. En tarkoita, että uni ratkaisee kaikki ongelmat, mutta sillä voi olla suuri merkitys oman olotilan kanssa ja sen merkitys korostuu muiden ongelmien ja asioiden kanssa.

Unen merkitystä ja sen laatua voidaan lähteä tutkimaan eri tavoilla, mutta aloitetaan ihan perusteista. Uni on anabolinen (anabolia = rakennusaineenvaihdunta) tila, jonka aikana elimistö rakentaa energiavarastojaan, korjaa kudoksia ja tuottaa proteiineja. Häiriintynyt uni aiheuttaa sen, ettei keho pysty toimimaan normaalilla tavalla eikä palautumista päivästä pääse tapahtumaan.

Unen eri vaiheet

Uni voidaan jakaa kahteen perustyyppiin, REM-uneen (vilkeuni, Rapid-Eye-Movement) ja NREM (non-REM) -uneen. Nämä perustyypit voidaan jaotella vielä viiteen eri vaiheeseen. Näiden vaiheiden kesto ja laatu voivat vaihdella suuresti iästä, terveydentilasta, unihygieniasta ja yksittäisestä nukkujasta riippuen.

Suurin osa unesta on NREM-unta (ortounta), joka voidaan jaotella neljään eri vaiheeseen; 

• Vaihe 1 (kevyt uni)
• Vaihe 2 (varsinainen uni)
• Vaihe 3 (syvä uni)
• Vaihe 4 (syvä uni)

Vaiheet 3 ja 4 voidaan myös luokitella yhdeksi vaiheeksi, jolloin sitä kutsutaan delta-uneksi. Unen eri vaiheet voidaan tunnistaa toisistaan aivosähkökäyrien eli EGG:n avulla. Unen vaiheista voidaan piirtää kuvaaja, jota kutsutaan hypnogrammiksi.

Vaiheessa 1 tapahtuu siirtymävaihe valveillaolon ja unen välillä ja se kestää tavallisesti 5 - 10 minuuttia. Hengitys hidastuu ja muuttuu säännölliseksi, sydämen lyöntitiheys laskee ja silmät tekevät hitaita pyöriviä liikkeitä. Asentoa saatetaan vaihtaa usein ja herätettäessä henkilö ei välttämättä koe nukkuvansa.

Vaiheessa 2 tapahtuu unen syvempi vaihe, jossa hajanaiset ajatukset ja kuvat risteilevät mielessä. Silmien liikkeet häviävät tavallisesti, lihakset rentoutuvat, keho liikkuu hyvin vähän ja hengitys on rauhallista. Tässä vaiheessa voi jopa nähdä untakin. Tutkmusten mukaan riittävä toisen vaiheen saanti parantaisi motoriikkaa. Tässä vaiheessa olevan nukkujan saa herätettyä vielä helposti. Kesto n. 20 - 30 min.

Vaiheissa 3 ja 4 (delta-unen) aikana sympaattisen hermoston toiminta vähenee ja on vähimmillään. Uni syvenee, sydämen syke ja hengitys hidastuvat entisestään,ruumiinlämpö laskee ja lihakset ovat täysin rentoutuneet. Kasvuhormonin tuotanto alkaa ja kehon korjausmekanismit aktivoituvat. Tämä on syvin unen vaihe, josta herääminen on vaikeinta. Kesto n. 30 - 40 min. Vanhemmilla ihmisillä tämän vaiheen pituus saattaa lyhentyä jopa kuudella minuutilla. Tässä syvimmän unen vaiheessa myös unissakävely on mahdollista.

Vilkeunessa eli REM-unessa aivot ovat valveilla, mutta muu elimistö nukkuu. Tälle unen vaiheelle ovat tyypillisiä lihasjänteyden voimakas väheneminen ja olennainen lamaantuminen. Muita tunnusmerkkejä ovat epäsäännöllinen hengitys, kasvanut sydämen lyöntitiheys ja nopeat silmien liikkeet. Aivojen hapenkulutus kasvaa ja lämmönsäätelymekanismit eivät ole toiminnassa. Tässä unen vaiheessa nähdään eläväntuntuisia, vauhdikkaita unia, mutta unissakävely ei ole mahdollista. Aikuisen ihmisen unisykleissä esiintyy keskimäärin 4-5 vilkeunen jaksoa, joista ensimmäiset ovat kestoltaan n. 10 min ja myöhemmät jopa 30 min pituisia. Vilkeunella on suuri merkitys hermosolujen uusiutumisen kannalta. Vilkeunen puutoksen on todettu aiheuttavan ärtyneisyyttä, uupumusta, muistihäiriöitä ja keskittymiskyvyn huononemista. Kasvuvaiheessa lapset nukkuvat n. 16 tunnin yöunesta noin 50 % REM-unta. REM-uni on tärkeää proseduraalisen muistin eli taitojen kehittymisen ja tunnemuistin sekä mielialan säätelyn kannalta.

Normaalin aikuisen yöunen aikana nukkuja siirtyy vaiheista 1 vaiheeseen 4 ja jälleen takaisin, mutta vaihe 1 korvautuu vilkeunella. Nämä syklit toistuvat yön aikana 4-5 kertaa. Yksi sykli kestää keskimäärin noin 90 minuuttia. Hyvän yöunen kannalta olisi oleellista maksimoida syvän unen (Vaiheet 3 ja 4 = deltauni) määrä. Riittävä uni järjestää muistia uudelleen ja parantaa oppimistuloksia.

Eräässä fysioterapian koulutusohjelman opinnäytetyössä tuotiin esille huonon unen merkitys fibromyalgiaa sairastavilla:

"Toimintakykyä eniten heikentävä oire on uupumus, jota esiintyy lähes kaikilla fibromyalgiaa sairastavilla. Samalla syvä virkistävä deltauni puuttuu, kun taas non-REM-unen aikana on todettavissa niin kutsuttu alfa-delta-poikkeavuus, joka terveilläkin aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistön arkuutta ja kipua. Uupumusta saattaa selittää myös huono fyysinen kunto, mahdollinen alavireisyys sekä endokrinologiset ja autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuudet. Myös fibromyalgiaa sairastavien kyky rentouttaa lihaksiaan vaikuttaa alentuneelta."

Huonon unen vaikutukset

Uneen vaikuttavia tekijöitä on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Jokainen meistä reagoi eri tavlla eri tilanteisiin, mutta yleisimpiä uneen vaikuttavia tekijöitä ovat ahdistuneisuus, stressi, , masennus, ylipaino, ravintotottumukset, ikääntyminen, epäsäännölliset työajat, kiire, huoli, henkilösuhdeongelmat tai aikavyöhykkeiden ylitykset. Unen aikana unta voivat haitata unenaikaiset hengityskatkokset (uniapnea), levottomat jalat, yöllinen tai heikentynyt virtsaamistarve, vuoteen kastelu, hampaiden narskuttelu, painajaiset, unissakävely, siirtynyt unirytmi, tupakka, alkoholi, huumeet, kahvi ja muut piristeet tai kivut ja sairaudet.

Unen pituuden keskiarvo on lyhentynyt noin 18 minuutilla viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ja lievän unettomuuden on havaittu lisääntyneen erityisesti työikäisten keskuudessa. Ilmiön taustalla voi olla työperäinen stressi joka on omiaan huonontamaan unta, ja väsymys puolestaan kohottaa stressihormonitasoa. Syntyy univajeen kierre, joka olisi hyvä saada katkaistuksi mahdollisimman pian. Vuorokauden valveillaolo vaikuttaa suorituskykyyn saman verran kuin yhden promillen humala. Tämän lisäksi väsymys vääristää arviota omasta suoriutumisesta esimerkiksi työssä tai liikenteessä.

Tiedetään, että liian vähän tai liian huonosti nukkuvan ihmisen suolistoa ympäröivän eli viskeraalisen rasvan määrä lisääntyy ja vyötärön ympärys kasvaa. Univajeesta kärsivä lihoo. Sama pätee kääntäen. Huonosti nukkuvan on vaikea laihtua ja hallita painoaan, vaikka hän käyttäisi millaista dieettiä tahansa. Univajeen on todettu heikentävän aineenvaihduntaa sekä nälän ja kylläisyyden tunteita säätelevien hormonien toimintaa. Väsyneenä tulee helpommin syötyä epäterveellisesti tai liikaa omaan energiatarpeeseensa nähden. Lisäksi väsyneenä ei tee mieli liikkua, jolloin päivän energiakulutus jää pienemmäksi.

Unen katkonaisuuteen on todettu liittyvän useita erilaisia fysiologisia ilmiöitä, jotka heijastavat elimistön lisääntynyttä stressivastetta. Katkonaista yöunta seuraavana aamuna on todettu suurentuneita veren kortisolipitoisuuksia, syketaajuuden kasvua, verenpaineen nousua ja erilaisia rasva-aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia. Uni on keskeinen tekijä väsymysoireyhtymän ja mahdollisesti myös muiden stressiin liittyvien häiriöiden synnyssä. Stressi ja unen häiriytymisherkkyys voivat olla myös toisiaan vahvistavia mekanismeja.

Unen puute aiheuttaa muutoksia myös immuunivasteeseen. Näyttää siltä, että reaktio on kaksivaiheinen: akuutti unen puute käynnistää immuunivasteen ja saattaa jopa vahvistaa sitä, kun taas krooninen unen puute heikentää sitä. Unen puute lisää sytokiinien määrää ja sytokiinien tuotanto lisääntyy mm. infektioissa ja immuunivasteen aikana, mikä johtaa elimistön puolustusreaktion voimistumiseen. Uni on häiriintynyt myös useissa kroonisissa tulehdussairauksissa, kuten reumassa, fibromyalgiassa ja kroonisessa väsymysoireyhtymässä, mikä voisi selittyä suurentuneiden sytokiinipitoisuuksien kautta. Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä ja kaikkien immuunijärjestelmän solujen erilaistuminen, kasvu ja toiminnallinen säätely on sytokiinien ohjauksen alaista.

Useat epidemiologiset tutkimukset osoittavat lyhyen uniajan ja kroonisen univajeen altistavan metabolisille sairauksille, tyypin 2 diabetekselle, keskivartalolihavuudelle, kolesterolimuutoksille ja kohonneelle verenpaineelle. Erityisesti psyykkisissä sairauksissa näkyy unen ja sairauden vastavuoroinen keskinäinen vaikutus: unen puute altistaa psyyken sairauksille ja toisaalta kaikkiin psyykkisiin sairauksiin liittyy unen muutoksia. On mahdollista, että sairaus ja unen muutokset ruokkivat toisiaan muodostaen pahenevien oireiden noidankehän. Tällaisia sairauksia ovat esim. masennus, ahdistuneisuus tai traumaperäinen stressihäiriö.

Miksi uni on tärkeää? -sivulla on listattu hyvin erilaisia vaikutuksia häiriintyneestä yöunesta:

Aistitoiminnot, kognitiivinen suorituskyky

• tarkkaavaisuus vähenee
• keskittymiskyky, etenkin pitkäaikaissuorituksissa heikkenee
• lyhytaikaismuisti heikkenee
• oppimiskyky heikkenee
• havaintojen tarkkuus heikkenee
• hahmotuskyky heikkenee
• kyky laskutoimituksiin heikkenee
• päättelykyky heikkenee
• ajan taju heikkenee
• aistihairahduksia, illuusioita
• harha-aistimuksia, hallusinaatioita

Psykomotorinen suorituskyky

• koordinaatiokyky heikkenee
• virhesuoritukset yleistyvät
• reaktioaika pitenee
• monimutkaisten toimintojen suorituskyky heikkenee ratkaisevasti
• yksinkertaisten, hyvin harjoitettujen toimintojen suorituskyky säilyy melko hyvin.

Fyysinen suorituskyky ja elimistön toiminta

• keskivartalolihavuus kasvaa
• rasvakudoksen määrä lisääntyy
• aikuisiän diabeteksen riski kasvaa
• kestävyys ja voima säilyvät melko hyvin
• alttius lämpösairauksiin suurenee
• sokerin sietokyky huononee
• infektioiden vastustuskyky heikkenee
• persoonallisuuden piirteet kärjistyvät.

Keinoja hyvään uneen

Vähän hiilihydraatteja (VHH) sisältävä ruokavalio, jossa on vähän nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja, on hyödyksi kaikille unihäiriöistä kärsiville. Selvää näyttöä on, että runsaasti nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävä lounas pahentaa iltapäiväväsymystä. Siksi tulisi välttää syömästä lounaalla jauhoisia perunoita, vaaleaa vehnäleipää ja makeita sokeroituja jälkiruokia. Kokonaan hiilihydraateista luopumista en suosittele, sillä keho tarvitsee niitä toimiakseen. Vaihtamalla vaaleaa jauhoa sisältävät tuotteet kokojyvään auttaa jo paljon. Kasviksia on helppo lisätä ruokavalioon ja jokaisen makuun sopivia vihanneksia löytyy varmasti. Kannattaa panostaa ruuan laatuun enemmän kuin määrään.

Hyvän vireystason ja painonhallinnan osatekijöitä ovat riittävä liikunta ja hyvä fyysinen kunto, nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen erityisesti lounasaikaan ja riittävän pitkä ja hyvälaatuinen uni. Raskasta liikuntaa ei suositella 2-4 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Univaikeuksista kärsivän kannattaa pyrkiä säilyttämään sama unirytmi myös vapaapäivinä. Luo itsellesi selkeät iltarutiinit, jotta keho ja aivot rekisteröivät päivän ja yön eron ja oppivat rauhoittumaan yöunille. Rutiinit kannattaa rakentaa itselle sopiviksi. Makuuhuone on hyvä pitää hiljaisena ja viileänä. Tietokoneen, kännykän, television tai tabletin käyttö kannattaa illalla jättää kokonaan pois, sillä näytöistä heijastuva valo aktivoi aivoja eikä melatoniinia pääse muodostumaan. Itse sorrun tähän liian usein, kun makuuhuoneessa tulee kännykän kautta iltaisin luettua vielä uutiset ennen nukkumaanmenoa.

Unettomuus ei satunnaisesti tulleena ole vaarallinen, mutta pidemmällä aikavälillä se vaikuttaa jo koko kehon toimintaan. Lisää asiaa unettomuudesta löydät esim näistä linkeistä:

• Tietoa unettomuudesta
• Terveyskirjasto: Unettomuus
• Terve.fi: Unettomuus

Lähteet:

Unen arkkitehtuuri

Liikunta fibromyalgian oireiden hallinnassa

Riittävä uni ja painonhallinta

Miksi uni on tärkeää

Unen merkitys sairauksien synnyssä

Biohakkerin käsikirja: Uni

Uutta sytokiineista

Surun käsittelyvaiheet ja hyvästien jättö

Hetki on mennyt edellisestä kirjoituksestani. Syitä siihen löytyy monia enkä lähde niitä tähän erittelemään sen kummemmin. Paitsi yhden niistä; sen joka on kaikkein suurin. Ja se on meidän rakkaista rakkaimman pienen kissan poismeno, joka jätti jälkeensä hyvin suuren tyhjiön. Olen huomannut, että kaikki eivät pysty ymmärtämään sitä, miten isolta ja raskaalta asialta lemmikin poismeno voi tuntua. Mielestäni he eivät silloin tiedä, miten paljon kiintymystä, rakkautta ja sielujen yhteistä eloa voi saada eläimen ja ihmisen välille ja tämän ystävän menettäminen tuntuu siltä, kuin sydän yritettäisiin repiä irti rinnasta ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Ja miksi kirjoitan siitä tänne blogiin? Monestakin eri syystä. Ensimmäinen tarkoitus on saada purettua omaa ahdistusta, oppia käsittelemään menetys ja fibron kannalta keksiä ne keinot selvitä eteenpäin. Tässä siis tarina omasta surun käsittelemisestäni. Toivottavasti tekstini ei kuullosta liian kylmältä ja analyyttiselta. Itse koen helpotusta olooni, kun saan  tietoa, mikä selittää tuntemukset ja olotilani. Tietämällä miksi reagoin niin kuin reagoin auttaa minua pääsemään surun käsittelyssä pikkuhiljaa eteenpäin.

Tazi on ollut osa meidän perhettä ihan pennusta saakka, kun se pienen pienenä pallerona haettiin kotiin kesällä 2003. Pieni raidallinen tiikeri sai nimensä Tazza-kaakaon mukaisesti ja vuosien saatossa nimi lyheni Taziksi. Luonteeltaan Tazi oli arka ja pelokas, mutta luottamuksen ansaittua siitä tuli todella lämmin ja herttainen kissa, joka vanhemmiten kapusi syliin hakemaan huomiota. Mitään sairauksia ei hänellä koskaan ollut vaan aina ollut iloinen ja virtaa riittänyt. Kaikki päättyi sitten liian varhain äkilliseen sairaskohtaukseen. Tazi olisi keväällä täyttänyt 12 vuotta, mutta ei ehtinyt näkemään vuosipäiväänsä. Tazi ja meidän toinen kissa Nemo olivat minun vanhempieni luona hoidossa tämän tapahtuessa ja suru-uutisen kuulin puhelimen välityksellä. Eläinlääkärin mukaan kyseessä oli aivoverenvuoto eikä asialle pystynyt tekemään mitään. Onneksi Tazi sai nukahtaa ikiuneensa äitini sylissä eikä sen tarvinnut olla yksin. Itse olen todella harmissani ja surullinen, kun en ollut paikan päällä enkä saanut sanoa hyvästejä.

Ensimmäiset reaktiot suruun olivat epäusko ja epävarmuus. Onko tämä totta? Ehkä Tazi ei olekaan poissa vaan se oli jokin väärinkäsitys? En olisi halunnut uskoa sen olevan totta vaan olevan joku huono vitsi. Koko asian kieltäminen kävi jatkuvasti mielessä, ei meidän perheelle voi tapahtua tällaista. Ne ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen olivat ne kaikkein raskaimmat. Jalat pettivät alta, sydän takoi rinnassa ja kyyneet valuivat solkenaan ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Tämä olotila kuuluu surun ensimmäiseen vaiheeseen eli sokkivaiheeseen. Ihmiset kokevat tämän vaiheen eri tavalla ja itselläni tämä vaihe oli kuvatun kaltainen. Yllättävää kyllä, niin fibrosäryt eivät äityneet pahoiksi, mutta huomasin muita oireita elimistössä. Ruoka ei maistunut, en pystynyt nukkumaan vaan säpsähtelin jatkuvasti hereille ja lopulta uni vain jäi tulematta. Ja vaikka fibro itsessään ei ärtynyt pahaksi, niin kipuja oli silti sormien nivelissä ja selässä sekä hartioissa. Itkemisestä johtuva päänsärky ja migreeni seurasivat usean päivän mukana. Sen lisäksi aloin saamaan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joihin minulla on aikaisemmin ollut taipumusta. Onneksi osaan tunnistaa paniikkikohtauksen oireet, joten sen hoitaminen oli helpompaa eikä oireisiin liittyvä kuolemanpelko käynyt ylitsepääsemättömäksi. Yksin en kuitenkaan saanut kohtausta aisoihin vaan tarvitsin siihen avopuolisoni tiukan, mutta silti hellän halauksen ja lohdutuksen. Suru täytyy surra ja se kuuluu olennaisesti surun käsittelyprosessiin.

Pahimman järkytyksen jälkeen mieli alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään asiaa, ja että tapahtuneelle asialle ei enää voinut tehdä mitään. Mieli alkoi käymään asiaa läpi uudestaan ja uudestaan ja näin sieluni silmin puhelimessa kuvaillut tapahtumat Tazin viimeisistä hetkistä. Äitini sanat kummittelivat mielessäni moneen kertaan ja kuulen sanat vieläkin selvästi muistallessani tapahtumaa. Tätä surun käsittelyvaihetta kuvaillaan reaktiovaiheeksi, jolloin ymmärrys tapahtuneesta tulee todeksi. Huomasin myös olevani vihainen vuorotellen kaikille ihmisille ja asioille ja ennen kaikkea vihainen Tazin kohtalosta ja miten isolta vääryydeltä se tuntui. Viha kuuluu osaksi surutyötä, mutta tärkeintä on kuitenkin ymmärtää asia ja löytää selviytymiskeino sen vihan ylitse. Tunsin myös suurta vihaa siitä, kun ihmiset vähättelivät lemmikin menettämistä tai kohauttivat vain harteitaan toteamalla lemmikkien tulevan ja menevän. He eivät todellakaan ymmärrä, miten tärkeitä lemmikit voivat olla.

Välillä on ollut ajanjaksoja, jolloin vihan jälkeen alkoi uusi sokkivaihe ja pusertava suru kävi koko kehon läpi ja tunteet menivät laidasta laitaan. Kaikkialla tuli eteen asioita, sanoja, tapahtumia, ajatuksia ja kuvia, jotka muistuttivat tapahtuneesta. Viha ja suru olivat kaksi voimakkainta tunnetta, mitä itse koin. Tässä vaiheessa unettomuus alkoi jo tuntumaan ja jouduin turvautumaan lääkkeisiin saadakseni edes jotenkin nukuttua. Lääke, joka on määrätty minulla fibromyalgian oireisiin, on auttanut minua nukkumaan paremmin, mutta olin juuri pääsemässä sen säännöllisestä käytöstä eroon. Nyt minun oli pakko turvautua siihen melatoniinin lisäksi, sillä en saanut nukuttua ilman niitä.

Halusin tehdä jotain konkreettista suruni eteen, varsinkin kun olimme eri puolella Suomea tapahtumahetkellä. Kävimme ostamassa kauniin enkelilyhdyn, jonka pidimme palamassa lumikinoksen päällä. Kynttilän sytyttäminen sai uudelleen aikaan kyyneltulvan, mutta se tuntui silti oikealta teolta ja auttoi käsittelemään asiaa taas askeleen eteenpäin. Kynttilän kautta pystyi lähettämään jäähyväiset taivaalle ja haluaisin uskoa, että taivaalle syttyi yksi tähti lisää loistamaan. Kirjoitin Tazille runon, jossa annoin jäähyväiseni.

Sweet dreams, my little love. 

Sweet dreams, my little star.

You'll always have a place in our hearts. 

Rest in peace, my little friend. 

Never be afraid again.

Sweet dreams, my little love. 

You're always our special one. 

Sweet dreams, my little angel.

♥ ♥ ♥

Tazza 23.4.2003 - 13.2.2015

Tästä alkoi surun käsittelyvaihe, jolloin pohdin menetystä ja sen aiheuttamaaa isoa lovea sydämessä ja elämässä. Tunteet menivät laidasta laitaan ja edelleen viha ja suru olivat voimakkaimmat tunteet, mutta niiden lisäksi esiintyi uupumusta ja alakuloa. Välillä oli jopa hetkia, jolloin mieli oli iloisempi ja jaksoi hymyilläkin, mutta seuraavassa hetkessä tapahtui uusi romahdus. Itse koin, että iloisuus oli väärin Tazia kohtaan ja se tuntui hetken aikaa painostavalta. Mutta täytyi kuitenkin muistaa, että vaikka hetkittäin oli parempi olla, ei se tarkoita ettenkö olisi unohtanut Tazia tai saanut surutyötäni loppuun. Seuraava rankka hetki oli, kun kävimme vanhempieni luona hakemassa Nemon sekä Tazin tavarat. Sydäntä puristi nähdä tyhjä kantokoppa ja kädet melkein tärisi, kun laitoin kopan kasaan ja säilöin sen pussiin matkan ajaksi. Kissojen harjassa oli näkyvissä raidallisiä karvoja, jotka saivat jälleen kyyneet valumaan pitkin poskia. Pienen pienetkin asiat tuntuivat surullisilta. Itketti, ahdisti ja rintaa puristi.

Tätä kirjoittaessani tapahtumasta on kulunut reilu kaksi viikkoa ja edelleen asiat pyörivät mielessäni enkä pysty käsittelemään asiaa kunnolla. Väsymys, uupumus ja suru vaikuttavat jo arkipäiviini ja työssä käyminen tuntuu välillä raskaalta huonosti nukuttujen öiden takia. Ennen kuin tämä kaikki kuluttaa minut loppuun, päätin tehdä asialle jotain. Ensimmäinen niistä oli tämän blogitekstin kirjoittaminen. Huomaan pahimman sokin menneen jo ohi, vaikka suru välillä raastaa sydäntä ja tuntuu ettei hengitys kulje. Välillä on todella vaikea päästää irti ja haluaisin tehdä kaikkeni, jotta voisin siirtää kelloa taaksepäin. Ihmettelen itsekin, miten voimakkaasti olen reagoinut tähän tilanteeseen, mutta ehkä se kuvastaa menetetyn elämän arvoa. Kyyneleet kohoavat silmiinini edelleen, mutta aion itkeä niin paljon kuin surun käsittely vaatii. Vanha sananlaskukin toteaa, että aika parantaa haavat ja siihen uskon tässäkin tapauksessa.

Viimeisenä käsittelyvaiheena surussa onkin sopeutumisvaihe, jossa tasapaino menetyksen ja elämän välille syntyy ja elämä jatkuu menetyksestä huolimatta ja mitään unohtamatta. Odotan, että voimat palautuvat ja mieli kohenee, mutta en pidä kiirettä sen kanssa vaan haluan surra rauhassa ja niin kauan kuin siltä tuntuu. En ole menettänyt aikaisemmin ketään niin läheistä, että se olisi sattunut sydämeen näin paljon. Ainoa isovanhempi, jonka tapasin, kuoli minun ollessani niin pieni eikä siitä ajasta ole jäänyt paljoa mieleen. Tazi oli meille kaikille todella tärkeä ja meistä jokainen suree meneteystä, jonka hänen kuolemansa toi mukanaan.

Aloin eilen etsimään tietoa surusta ja surun käsittelystä ja hämmästyin suuresti miten paljon oma käsittelyprosessini vastasi löydettyjä tietoja. Löytämällä selityksen reagoimilleni asioille ymmärsin asioita vähän uudessa mittakaavassa. Asioiden käsitteleminen psykologian kannalta avartaa omia käsityksiä tapahtuneesta ja auttaa ymmärtämään koetut asiat ihan uudesta näkökulmasta. Jokaisella on varmasti omat tapansa suhtautua suruun ja miten haluaa sen käsitellä ja tämä on vain minun esimerkkini asiasta. Olen tunteiltani ollut aina herkkä ja sen takia tämä varmasti tuntuu niin raskaalta. Olen myös analyyttinen ihminen, joten haluan etsiä loogisemmalta kuulostavat ratkaisut ymmärtääkseni kokonaiskuvan. Asiasta kirjoittaminen tuntuu kuin terapialta ja saan samalla kerrottua myös omia ajatuksiani, joita en välttämättä muuten tulisi sanoneeksi ääneen. Ehkä joku tämän luettua ymmärtää myös asiaa minun näkökulmastani.

Olen kiitollinen, että niin moni tuttu ja läheinen on ottanut osaa meidän suruumme ja uskon Tazin vaikuttaneen kaikkiin henkilöihin, joiden kanssa oli tekemisissä ja pääsi tutustumaan kunnolla. Äidilleni toivon paljon lämpimiä ajatuksia, jotta hänkin jaksaa eteenpäin tapahtumista huolimatta. Isälleni kiitos käytännön asioiden hoitamisesta, itse en olisi siihen kyennyt. Nyt Tazille on valittuna vaalea uurna, jossa hän saa tehdä viimeisen matkansa kotiin. Avopuolisolleni annan ison halauksen ja yhdessä me selvitään tästä menetyksestä. Nemokin suri menetettyä kaveriaan ja aina äänessä oleva kissa oli ihan hiljainen, lopetti syömisen, oli apean näköinen ja nukkui koko ajan. Itselleni Tazista oli suuri hyöty, sillä yhdessä olemme selvinneet monesta pahasta asiasta ja lohduttaneet toinen toista, kun toinen on ollut pirstaleina. Hyvinä päivinä muistimme toisia ja nämä hetket tulen muistamaan aina. Meidän perheestä on nyt yksi poissa, mutta muistot säilyvät ikuisesti.

Nuku rauhassa ystäväni ♥

Lähteet:
Potilaan lääkärilehti: Mitä suru on?
Hyvä terveys: Surusta selviää sittenkin